Vanhempien eron kokee Suomessa vuosittain noin 30 000 lasta.
Ero on kaikille perheenjäsenille usein vaikea ja haavoittava tilanne. Arvoisan lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien ero on yksi yleisimmistä stressitekijöistä lapsen elämässä. Hän kannustaa uudessa kirjassaan (Lapsi ja ero) vanhempia harkitsemaan kahdesti ennen eropäätöstä. Koska pienten alle kouluikäisten lasten vanhemmat eroavat useimmin, ajattelee Sinkkonen, että eroissa olisi kyse unen puutteesta, rahahuolista ja kaikista muistakin pienten lasten perheitä stressaavista asioista, joita ratkotaan eroamalla.
”Vanhempien hyvä parisuhde on lapsen koti”, tähdentää Sinkkonen. Mietin tätä kirjoittaessani, kuinka moni eroaa hyvästä parisuhteesta. Mikä voisi olla hyvä syy lähteä ”lätkimään” hyvästä suhteesta?
Erossa lapsia vahingoittaa eniten vanhempien välinen vihamielisyys ja pitkittynyt riitely.
Kun omat tunteet myllertävät, vanhemmat eivät aina jaksa huomioida sitä, kuinka ero voi satuttaa lapsia. Myös lapsella tulee olla lupa tuntea tunteitaan, ajatella hyvää molemmista vanhemmistaan ja ylläpitää TURVALLISIA suhteita molempiin vanhempiinsa. Sana turvallisia täytyi kirjoittaa isolla, koska joskus vanhemman kauna, katkeruus ja viha ex-kumppania kohtaan saa mustamaalaamaan toista vanhempaa ja kostamaan lapsen kautta.
Joskus huoltajuusriidat venyvät pitkiksi eikä yhteisymmärrystä lapsen parhaasta löydy yrityksistä huolimatta. Kärsijänä näissä tilanteissa on lapsi. Jari Sinkkonen sanoo, että ”yksinhuoltajan pitää muistaa vaalia lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Pahimmillaan erotilanne johtaa lapsen vieraannuttamiseen. Se on lapsen aivopesua ja lapsi voi kärsiä siitä samalla tavoin kuin uskonnollisen kultin uhri”. Tämän allekirjoitan ja samalla kysyn, millainen kasvaa lapsesta, joka oppii kohtelemaan toisia huonosti ja/tai halveksimaan omaa vanhempaansa?
Työssäni LAPE Etelä-Savon eroauttamisen koordinaattorina ja VARJO-hankkeen työntekijänä kuulen paljon kokemuksia huonoista ja haastavista eroista. Vanhemman toiminta voi myös silloin vaikuttaa vieraannuttamiselta, kun vanhempi pyrkii rajoittamaan lastensa ja toisen vanhemman tapaamisia. Suhteessa vieraannuttajiin näillä vanhemmilla on kuitenkin se perustavanlaatuinen ero, että he todella toivovat lapsensa ja toisen vanhemman suhteen säilyvän. Lisäksi he haluavat lastensa olevan turvallisessa suhteessa toiseen vanhempaansa. Ammattilaisten tulisi aiempaa paremmin pystyä arvioimaan vanhemmuuden laatua erotilanteissa, tähän ei olosuhdeselvityksissä usein riittävästi paneuduta tai pystytä.
Myös vanhempien erotessa lapsilla on perustarve ja oikeus:
- Turvaan ja suojeluun
- Rakkauteen
- Hoivaan ja hoitoon
- Kunnioitukseen ja hyväksyntään
- Nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen
- Iänmukaisiin virikkeisiin
Ennen kaikkea lapselle kuuluu oikeus lämpimään, lapsen tunteet ja rajat huomioivaan vuorovaikutukseen vanhempansa kanssa!
Pia Marttala
LAPE Etelä-Savo eroauttamisen koordinaattori
psykologi, VARJO-hanke