Kuukausi: lokakuu 2017

Meneekö lapsi vanhempien erotessa pesuveden mukana?

/ lapeetelasavo / Jätä kommentti

Vanhempien eron kokee Suomessa vuosittain noin 30 000 lasta.

Ero on kaikille perheenjäsenille usein vaikea ja haavoittava tilanne. Arvoisan lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien ero on yksi yleisimmistä stressitekijöistä lapsen elämässä. Hän kannustaa uudessa kirjassaan (Lapsi ja ero) vanhempia harkitsemaan kahdesti ennen eropäätöstä. Koska pienten alle kouluikäisten lasten vanhemmat eroavat useimmin, ajattelee Sinkkonen, että eroissa olisi kyse unen puutteesta, rahahuolista ja kaikista muistakin pienten lasten perheitä stressaavista asioista, joita ratkotaan eroamalla.

”Vanhempien hyvä parisuhde on lapsen koti”, tähdentää Sinkkonen. Mietin tätä kirjoittaessani, kuinka moni eroaa hyvästä parisuhteesta. Mikä voisi olla hyvä syy lähteä ”lätkimään” hyvästä suhteesta?

Erossa lapsia vahingoittaa eniten vanhempien välinen vihamielisyys ja pitkittynyt riitely.

Blogi_PiaKun omat tunteet myllertävät, vanhemmat eivät aina jaksa huomioida sitä, kuinka ero voi satuttaa lapsia. Myös lapsella tulee olla lupa tuntea tunteitaan, ajatella hyvää molemmista vanhemmistaan ja ylläpitää TURVALLISIA suhteita molempiin vanhempiinsa. Sana turvallisia täytyi kirjoittaa isolla, koska joskus vanhemman kauna, katkeruus ja viha ex-kumppania kohtaan saa mustamaalaamaan toista vanhempaa ja kostamaan lapsen kautta.

Joskus huoltajuusriidat venyvät pitkiksi eikä yhteisymmärrystä lapsen parhaasta löydy  yrityksistä huolimatta. Kärsijänä näissä tilanteissa on lapsi. Jari Sinkkonen sanoo, että ”yksinhuoltajan pitää muistaa vaalia lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Pahimmillaan erotilanne johtaa lapsen vieraannuttamiseen. Se on lapsen aivopesua ja lapsi voi kärsiä siitä samalla tavoin kuin uskonnollisen kultin uhri”. Tämän allekirjoitan ja samalla kysyn, millainen kasvaa lapsesta, joka oppii kohtelemaan toisia huonosti ja/tai halveksimaan omaa vanhempaansa?

Työssäni LAPE Etelä-Savon eroauttamisen koordinaattorina ja VARJO-hankkeen työntekijänä kuulen paljon kokemuksia huonoista ja haastavista eroista. Vanhemman toiminta voi myös silloin vaikuttaa vieraannuttamiselta, kun vanhempi pyrkii rajoittamaan lastensa ja toisen vanhemman tapaamisia. Suhteessa vieraannuttajiin näillä vanhemmilla on kuitenkin se perustavanlaatuinen ero, että he todella toivovat lapsensa ja toisen vanhemman suhteen säilyvän. Lisäksi he haluavat  lastensa olevan turvallisessa suhteessa toiseen vanhempaansa. Ammattilaisten tulisi aiempaa paremmin pystyä arvioimaan vanhemmuuden laatua erotilanteissa, tähän ei olosuhdeselvityksissä usein riittävästi paneuduta tai pystytä.

Blogi_Pia2

Myös vanhempien erotessa lapsilla on perustarve ja oikeus:

  • Turvaan ja suojeluun
  • Rakkauteen
  • Hoivaan ja hoitoon
  • Kunnioitukseen ja hyväksyntään
  • Nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen
  • Iänmukaisiin virikkeisiin

Ennen kaikkea lapselle kuuluu oikeus lämpimään, lapsen tunteet ja rajat huomioivaan vuorovaikutukseen vanhempansa kanssa!

Pia Marttala
LAPE Etelä-Savo eroauttamisen koordinaattori
psykologi, VARJO-hanke

Se kasvaa, mitä kastelee.

/ lapeetelasavo / 2 kommenttia

Tätä kirjoitan nyt ehkä jopa enemmän itselleni kuin teille.

Kasvatuksen maailma on haastavaa. Joku sanoi, että se on nykypäivänä vielä haastavampaa kuin ennen. Tuosta en tiedä, mutta vaikeaa se on, ja kasvattajana tuntee itsensä hyvin useasti riittämättömäksi, jopa kelvottomaksi. Erityisesti noihin vajavuuden tunteisiin havahtuu ihan kotioloissa, kun rypistelee elämää eteenpäin omien lapsiensa kanssa. Töissä moni kasvattaja vielä jaksaa pitää tasonsa, mutta kun kotiovi aukeaa, niin sitä laskeutuu niin helposti sille ikätasolle, millä oma lapsi sattuu olemaan.

Olen saanut sivusta seurata sekä työssäni, että vanhempana lukuisien ammattikasvattajien työtä lapsien ja nuorien parissa. Nöyränä täytyy hattu ottaa kouraan ja kiittää. Vahva pedagoginen osaaminen, omistautuminen melko pienipalkkaiseen työhön ja lapsien kasvun tukemiseen on hämmästyttävää. Uskon sen olevan näinkin hyvinvoivan yhteiskuntamme merkittävimpiä edellytyksiä. Toki teemme virheitä ja niitä tekee jokainen. Kuitenkin se intensiteetti ja arvostus, mitä kasvattamiseen aina varhaiskasvatuksesta opiskelijoiden maailmaan saakka näkee, on huima. Sitä tekevät päiväkodit, koulut, kaupunki, oppilaitokset, sote-väki, seurakunnat, seurat ja järjestöt. Samoilla silmälaseilla katson myös virkamiehiä ja luottamusjohtoa haastavienkin valintojen äärellä. Nykypäivän laajat sisäilmaongelmat tai taloudellisten reunaehtojen kaventuminen ajavat helposti meitä vierestä huutelijoita hiukan populistisestikin ampumaan kovilla sanoilla, mutta rohkenen väittää arvovalintojen äärellä työskentelevien päättäjien kuin ruohonjuuritason kasvattajankin perusajatuksen olevan: Miten lapsemme pärjäsivät mahdollisimman hyvin? Miten tukisimme parhaiten heidän kasvua ja tasapainoista elämää?

stm_kuva_Suvi-Tuuli Kankaanpää.png

Kuva STM:n kuvapankki, kuvaaja Suvi-Tuuli Kankaanpää.

Olen kuitenkin hiukan huolestunut ilmapiiristä. Tämän päivän kasvatuksen keskustelua ja toimintaa varjostaa paljon negatiivinen puhe ja sen pelko. Olemme hanakoita löytämään virheitä kasvattajien touhuista lähellä ja kaukana, ja siitä sitten mielemme pahoittamamme. Se kasvaa, mitä kastelee. Liian harvoin kiitämme, olemme tyytyväisiä, liian harvoin pyydämme, saati sitten annamme anteeksi. Mukavampaa ja helpompaa on valittaa ja vihata. Mutta valittamalla ja vihastumalla, valitus ja vihastus kasvavat. Oma maailma mustenee. Tämä on näin myös lasten kanssa. Vihalla ja huudolla saadaan lisää vihaa ja huutoa. Negatiivisten asenteiden istuttaminen lapsiin on todella helppoa ja helpointa se on meille vanhemmille. Lapset ovat uskomattoman lojaaleja vanhemmilleen, vaikka heillä ei olisi siihen mitään syytä.

En tarkoita, etteikö epäkohtiin pidä puuttua. Etteikö ylilyöntejä ja vääriä valintoja tapahdu omasta aamupalapöydästä sitten yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja niiden korjaamiseksi on tehtävä töitä. Tarkoitan asennetta. Ihmisarvo ei toiselta häviä, vaikka hän on toista mieltä. Vaikka hän toimisi eri aatteen tai näkemyksen varassa kuin minä. Hänestä ei saa kirjoittaa ruokottomia Wilmassa, netissä tai lehdessä. Kukaan ei ole mielestäni ansainnut julkista tai edes henkilökohtaista nöyryytystä.

Suurimpia asenteita mitä voimme omille lapsillemme opettaa on toisen kunnioittaminen, huolimatta hänen ajatuksistaan tai asenteista, pelkästään siitä syystä, että hän ihminen.

mikkelin tuomiokirkkoseurakunta logo

Ville Kämäräinen
Kasvatuksen työalajohtaja
Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta

Kaipaatko tsemppiä lapsiperheen arkeen? LAPE perheillat – just for you!

/ lapeetelasavo / 2 kommenttia

Kohtaamisen tarve on universaali

Olemme LAPE Etelä-Savon tiimillä kiertäneet perhetapahtumia ja jututtaneet vanhempia arjesta; elämän kulmakivistä ja pienistä iloista. Teemme kehittämistyötä perheiden ajatusten pohjalta. Yksi keskeinen asia on kohtaamisen tarve. Vanhemmat kaipaavat kohtaamisia oman lähipiirin lisäksi asiantuntijoiden, toimijoiden ja muiden vanhempien kanssa.

Syksyllä 2017 testaamme LAPE perheiltoja Mikkelissä perheiden kohtaamisen paikkoina. Teemat ovat tulleet toiveena vanhemmilta – ja kuinka sattuikaan, ne ovat myös muutosohjelma LAPEn kehittämisen ytimessä. LAPE perheiltojen keskiössä on varhainen tuki, vanhemmuuden vahvistaminen, vertaisuus, palveluiden ja toimijoiden esille tuominen sekä informaation jakaminen.

Hulivili-karnevaali3

Hulivili-karnevaaleilla kysyttiin ”mikä helpottaisi lapsiperheiden arkea?” ja askarreltiin upeita ”mukana hallituksen kärkihankkeessa” -viirejä!

Konsepti osaksi maakunnallista perhekeskustoimintamallia?

Jokainen ilta toteutetaan samalla konseptilla. Ensin syödään välipala ja juodaan kahvit, tämän jälkeen pureudutaan illan teemaan asiantuntijoiden kanssa. Lopuksi keskustellaan pienissä ryhmissä. Konseptin kehittämisessä on mukana XAMKin opiskelijat Emma ja Ronja, jotka mallintavat perheiltoja ja keräävät palautetta. Opinnäytetyön yhtenä tavoitteena on luoda perheilta-konsepti, jonka voimme kopioida jokaiseen Etelä-Savon kuntaan osana perhekeskustoimintamallia. Tämä siinä tapauksessa, jos perheet kokevat illat mielekkäänä ja tarpeellisena!

LAPE Perheillat - kooste

Löydät tapahtumat myös Facebookista: www.facebook.com/lapees/

Kynnys matalalla, mieli korkealla!

Olemme pyrkineet poistamaan kynnykset. MLL:n lastenhoitajat pitävät huolta lapsista illan ajan, jotta vanhemmat voivat keskittyä sisältöön. Paikat on valittu helpon sijainnin ja tunnettuuden mukaan. Illat ovat kaikille avoimia riippumatta lapsen iästä, hoitopaikasta tai koulusta. Ilmoittautuminen on vapaaehtoista.

Haluamme tsempata perheitä eteenpäin, ja antaa avaimia arkeen. Yksin ei tarvitse pärjätä – ympärillä on vertaistuen mahdollistavia paikkoja ja ryhmiä, erilaisia tuki- ja palvelumuotoja, sekä monia muita vanhempia, jotka miettivät ihan samoja kysymyksiä!

Lähde ennakkoluulottomasti mukaan!

Saara Hanhela 
LAPE Etelä-Savo
Hankekoordinaattori – matalan kynnyksen palvelut

”… ja sit kun sattuu hyvä ihminen kohdalle, jolla on myöskin aikaa lapselle ja perheelle, niin sitten ei ole mitään hätää.”

/ lapeetelasavo / Jätä kommentti

Olemme LAPE:ssa tehneet sijoitettujen nuorten ja heidän vanhempiensa haastatteluja. Näistä haastatteluista saamme kuvaa arjesta, jossa on mukana tiiviisti lastensuojelun tai psykiatrian ammattilaisia.

Haastatteluissa nousee järjestelmällisesti esille se, että työtekijän persoonalla on valtavan iso merkitys. Se, että ammattilainen kuulee, on tukena ja apuna, ja ennen kaikkea, että hänellä on aikaa olla läsnä, on tärkein avun kokemista kuvaava asia. ”Oleellinen kysymys on aika. Koska kohtaamista ei synny, jos on kiire”

Aalto-Saara Hanhela.jpg

”Vanhemman voimaantumista ei saisi työntekijätkään pelätä, koska se ei tarkoita sitä että vanhempi väittää entistä enemmän vastaan, vaan se tarkoittaa, että se tajuaa ja hyväksyy sen missä mennään ja pystyy olemaan mukana päätöksenteossa.”

Kaikki vanhemmat haluavat olla kumppaneita ammattilaisille toimissa, joissa haetaan omalle lapselle parasta mahdollista apua. Kuten yksi haastateltava vanhempi sanoo, hän toivoo, että ammattilaiselle syntyisi ymmärrys: ”Hei, toihan vois olla apuna tässä asiassa eikä vaan sivustakatsojana”.

 Kuitenkin todellisuus on se, että tilanteet ja voimavarat ovat eri aikoina erilaiset. Siksi täytyy myös ymmärtää sekä lapsen että hänen vanhempiensa sen hetkinen tilanne. ”Olen ollut tiedonantaja, sivustakatsoja ja kumppani, voimavarojeni puitteissa”. Aina  vanhempi ei pysty olemaan 24/7 läsnä ja voi olla, että hänenkin täytyy saada voimaa pystyäkseen toimimaan jatkossa työntekijän kumppanina.

”Aina löytyy se joku toinenkin, joka on ollut samassa tilanteessa…”

Haastavissa elämäntilanteissa ammattilaisten rooli usein korostuu ja helposti unohdamme arjen tuen merkityksen. Haastatteluissa on noussut kerta toisensa jälkeen esiin muiden, samassa tilanteissa olevien perheiden merkitys. Usein niin nuori kuin hänen vanhempansakin saa apua ja tukea ihmisiltä, vertaisilta, jotka ymmärtävät tasan tarkkaan mille se tuntuu, kun esimerkiksi oma lapsi otetaan huostaan. Tästä johdosta usein haastatteluissa sekä vanhemmat että lapset toivovat itselleen tukihenkilöä ammattilaisten keskelle. Esimerkiksi: ”semmoinen tukihenkilö joka avaisi, mitä pykälät tarkoittaa”.

Muumi-Saara Hanhela

Vertaistoiminnasta hyviä esimerkkejä ovat sijoitettujen lasten vanhempien Voikukkia-ryhmä, nuorille tarkoitettu Vamos-toiminta tai osallisuutta tukeva nuorten kehittäjäryhmätoiminta. Lisäksi muun muassa Osallisuuden aika tekee hyvää työtä nuorten kanssa. Myös haastavassa elämäntilanteessa elävät perheet toivovat omaehtoista apua liittyen vertaisuuteen. Aina ei haluta mennä ammattilaisten vetämiin vertaisryhmiin, vaan: ”Olisi hyvä, jos meillä olisi perhekahvilatoimintaa, olisi epävirallisia mahdollisuuksia löytää vertaiset” tai ”olisi teemakahvilatoimintaa myös erityispalveluihin”. (Kurkista edellinen blogi perhekahvilasta TÄSTÄ).

Lopuksi

Haastavassa elämäntilanteessa apu syntyy siitä, että lähellä on ihmisiä, vertaisia, jotka ymmärtävät juuri minun perheeni tilanteen ja ovat läsnä arjessa. Ja niillä ammattilaisilla jotka ovat mukana auttamassa, on aikaa kuunnella, kohdata ja olla tukena.

Haluamme tämän blogikirjoituksen kautta kiittää kaikkia niitä nuoria ja heidän vanhempiaan, jotka ovat omaa elämäänsä avanneet yhteisten palveluiden kehittämiseksi. Kiitos!

Olli Humalamäki
LAPE Etelä-Savo
Erityisen- ja vaativamman tuen koordinaattori