Lapset puheeksi – arvostavaa kohtaamista arjessa

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmakaudella valtakunnallisena tavoitteena on vahvistaa perheiden hyvää arkea ja tarjota sopivaa tukea oikeaan aikaan. Ammattilaisten osaamista vahvistetaan näyttöön perustuvilla menetelmillä, joista yksi on Lapset puheeksi -menetelmä, jota myös Etelä-Savossa koulutetaan. 

Lapset puheeksi –menetelmän juuret ovat aikuisten palveluissa. Menetelmää on vuosien saatossa kehitetty käytettäväksi kaikissa niissä kasvu- ja kehitysympäristöissä, joissa lapsi ja nuori elää. Menetelmän käytön laajenemisen taustalla on havainto, jonka mukaan yhteisen ymmärryksen lisääntyminen kodin ja lapsen kehitysympäristöjen välillä tukee lapsen ja nuoren arkipäivän sujumista. Kun havaitsemme ja tuemme vahvuuksia ja teemme yhteisiä suunnitelmia, miten toimitaan haavoittuvuuksia havaitessa kotona, päivähoidossa tai koulussa ja vapaa-aikana, tuemme hyvää arkea, kasvua ja kehitystä varhain. Lasta, nuorta ja perhettä ei lähetetä pois, vaan kohdataan siinä hetkessä ja tilanteessa, niillä taidoilla ja käytettävissä olevilla keinoilla, joita kulloisessakin kasvu- ja toimintaympäristössä ammattilaisella on, puhuttiinpa neuvolasta, varhaiskasvatuksesta, koulusta tai jostakin palvelusta, miksi ei myös vapaa-ajan harraste- ja kerhotoiminnoista.

Solakallion koulu

Kuva STM:n kuvapankki // Maria Miklas

Lapset puheeksi –menetelmä sisältää LP –keskustelun ja neuvonpidon. Keskustelu on aina vapaaehtoinen ja perustuu strukturoituun lomakkeeseen. Kaikkiin kohtiin ei tarvitse vastata, jos jonkin asian kertominen ei tunnu mielekkäältä. Keskustelussa edetään siihen tahtiin, kuin sopivalta tuntuu. Jokaisen keskustelun jälkeen tehdään toimintasuunnitelma, jossa pienillä lupauksilla ja konkreettisilla teoilla välitämme ja tuemme pärjäävyyttä. Jos keskustelun perusteella havaitaan, että omat voimat ja käytettävissä olevat keinot tässä eivät riitä, järjestetään neuvonpito. Neuvonpitoon kutsutaan niitä, joilla on mahdollisuus tukea konkreettisesti. Yhdessä sovitaan, mitä kukin voi luvata ja milloin arjen teko toteutetaan. Aina ei tarvita ammattilaisia tai palveluita, sillä perheen omastakin verkostosta ja olemassa olevista kasvu- ja kehitysympäristöistä voi löytyä riittävä tuki!

Lapset puheeksi -menetelmä ei perustu arviointiin

Keskustelussa kohdataan ja kuullaan aidosti, arvostavasti ja tasavertaisesti. Vain näillä tavoin rakentuu aito luottamus. Ammattilaisen tehtävänä on ennen keskustelua tyhjentää oma mieli ennakkoluuloista, valmiista vastauksista ja olettamista. Vanhemman annetaan kertoa ja määritellä lapsen ja nuoren elämään liittyvät vahvuudet ja haavoittuvuudet, joiden kautta todellisuus ja tuki arkeen rakentuu. Keskustelussa pysähdytään sen äärelle, minkä vanhempi sillä hetkellä näkee tärkeimpänä. Keskustelun avulla tuetaan vanhemmuutta ja pohditaan, miten lapsen kanssa voi puhua vaikeistakin asioista ja miten aikuinen voi toimia lapsen kannalta parhaimmalla tavalla. Asioihin on mahdollista palata, seurannasta sovitaan yhdessä; olemmehan kiinnostuneita siitä, mitä muutoksia arjessa havaitaan.

Naisvuori2.jpg

”Kiva päivä” // Lapsen piirustus LAPEn päiväkotivierailulta

Lapset puheeksi -keskustelun äärelle pysähdytään silloinkin, kun arki sujuu, tai viimeistään sillon, kun lapsen käytös tai olemus muuttuu ja on tarve keskustella siitä, mitä lapselle ja perheelle kuuluu. Välttämättä ei synny tarvetta pyytää mukaan muita tukijoita, koska keskustelun myötä ollaan liikkeellä varhain, tukemassa hyvinvointia ja sopimassa yhteisistä kasvatuspäämääristä. Pienillä arjen teoilla voidaan tehdä ihmeitä ja vahvistaa selviytymistä elämän vaikeuksista huolimatta.

Jos kiinnostuit mistä Lapset puheeksi –menetelmässä on kyse, ole rohkeasti yhteydessä; me kerromme mielellään lisää! Tutustu myös Perheterapialehdessä 1/16 julkaistuun erinomaiseen artikkeliin: Arki kantaa -kun se pannaan kantamaan

Anne Pellikka
LAPE Etelä-Savon hankekoordinaattori, Pieksämäen kaupunki

anne.pellikka(at)pieksamaki.fi

Uutta lapsipolitiikkaa tehdään jo Etelä-Savossa

Lasten hyvinvoinnin eriarvoistuminen on jatkunut jo pitkään. Eriarvoistumista ovat ruokkineet lasten ja perheiden palveluiden hajanaisuus, asiakkaiden tarpeiden ja palveluiden huono kohtaaminen sekä varhaisen tuen puutteet.  Tärkeitä korjausliikkeitä on tehty, mutta työ on usein katkennut hallituksen vaihdoksiin. Samalla suurin osa lapsista voi hyvin ja jopa entistä paremmin.

Hallituksen Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) on ottanut oppia menneestä.  Pysyvää muutosta tehdään laajapohjaisesti tulevien sote- ja sivistystoimen palveluiden rakenteisiin ja sisältöön. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaavat työtä yhdessä. Tuhansia toimijoita jokaisen maakunnan alueelta, myös Etelä-Savossa, on tuomassa perheille sopivaa tukea oikeaan aikaan. Viranomaisten lisäksi mukana ovat myös järjestöt ja seurakunnat.

lape muutosohjelma roll up kuva

STM:n kuvapankki // Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma // Suvi-Tuuli Kankaanpää

Tavoitteena on kaikille lapsille parempi kasvu- ja oppimisympäristö sekä perheiden hyvä arki. Vanhemmuuden tukea vahvistetaan näyttöön perustuvilla menetelmillä. Kehittämisen ytimenä on varhaisen tuen tarjoaminen vanhemmuuteen ja parisuhteen tukeen sekä erotilanteiden kohdatessa. Sovinnollisuutta erotilanteessa tukee uudistuva laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta.  Varhaiskasvatuslaki uudistuu lapsen oikeuksiin perustuvaksi. Perhekeskukset verkostoivat palveluita asiakaslähtöisesti. Erityispalveluiden, kuten lastenpsykiatrian, osaamista tuodaan lähemmäs neuvolaa, varhaiskasvatusta ja koulua.  Lastensuojelua uudistetaan ihmissuhteita vahvistavaksi tiimityöksi (lue TÄSTÄ LINKISTÄ Ylen artikkeli Essoten lastensuojelun kokeilusta).  Perheet ovat mukana kehitystyössä.

Hyvää arkea turvaamaan tarvitaan lapsi- ja perhelähtöistä toimintakulttuuria. Hallinto- ja ammattikuntalähtöisestä toimintatavasta irtautuminen vie aikaa. Muutostyö on vasta alussa. Ministeriöiden yhteiset LAPE-selvityshenkilöt ovat ehdottaneet yhteisen tahtotilan linjaamista kansallisella lapsi- ja perhestrategialla, joka perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsi- ja perhejärjestöt ovat antaneet tälle laajan tukensa.  Hallituksen kehysriihi linjasi äskettäin että strategian valmistelu aloitetaan.

Etelä-Savon keskeisin LAPE muutosohjelman kohde on maakunnallisen perhekeskustoiminnan käynnistäminen. Toiminnan sydämenä on lähellä arkea toimivat perheiden kohtaamispaikat ja lasten kasvu- ja kehitysympäristöön tuotavat palvelut. Perheille suunnattujen palveluiden osaamista kootaan perhekeskuksiin, josta ne jalkautuvat ympäri maakuntaa. Tämä edellyttää kaikilta lasten kanssa toimijoilta, niin kunta, järjestö, seurakunnat, yksityiset kuin sote, erityistä yhdessä toimimisen opettelua, uudenlaisen verkostotyön otetta. Sen oppimisesta voisi kertoa mm. yhteistilasuunnittelut, yhdessä perheiden kanssa suunniteltu toiminta ja palvelut sekä yhteen sovitettu toiminnan koordinointi ja johtaminen.

Maria Kaisa Aula
Hankejohtaja
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma
Sosiaali- ja terveysministeriö

Katja Saukkonen
Muutosagentti
LAPE Etelä-Savo

Taas näitä aamuja.

Esikoinen makaa lattialla ja huutaa, legginssien sauma kiertää. Vauva alkaa tuskastua, koska pukeminen kestää liian kauan. Lasken vauvan lattialle ja hän parahtaa itkemään, esikoinen pitelee korviaan, hän ei kestä pienen itkua. Hetken aikaa mietin, jos ei lähdettäisikään. Jäätäisiin kotiin, kun tämä lähteminen on niin vaikeaa. Ei, ei, en kestä taas pitkää päivää yksin lasten kanssa neljän seinän sisällä, pakko päästä välillä ihmisten ilmoille. Jotenkin kokoan itseni ja tsemppaan esikoista, kun hän jatkaa pukemista. Kohta olemme pihalla ja vauva nukahtaa vaunuihin, ja reipas esikoinen polkee innoissaan apupyörineen. Kylläpä raitis ilma tuntuu hyvältä, hengitän syvään ja hidastan askeleita. Mennään ihan rauhassa.

Kun pääsemme sisälle perhekahvilaan, ohjaaja moikkaa hyvät huomenet ja toivottaa tervetulleeksi. Esikoinen saa ennätysvauhdilla vaatteet pois päältään ja häviää kauppaleikin pyörteisiin kavereiden kanssa. Minä raahustan kahvin tuoksun perässä keittiön puolelle itkuhälytin kädessäni. Otan kahvin ja rojahdan pöytään. Jonnan äiti istuu kaverikseni, hän on viimeisillään raskaana, perheen toinen lapsi syntyy lähiviikkoina. Jonnan äiti katsoo minua ja sanoo, että näytän väsyneeltä. Hän kysyy, kuinka jaksan? Kyyneleet nousevat silmiini, olen todella väsynyt. Vauva on herännyt yöllä syömään kolme kertaa. Vuodatan omaa väsymystäni Jonnan äidille ja hän jaksaa kuunnella ja ymmärtää täysin mistä puhun. Venlan äiti istuu viereeni ja laittaa päänsä olkapäälleni ja kuiskaa väsyneenä, että samoilla mennään. Nappaan häntä olkapäästä ja kiitän että hän on siinä, vierelläni.

Neuvolan terveydenhoitaja saapuu paikalle. Olimme aiemmin esittäneet toiveen, että joku tulisi kertomaan meille lapsen unesta. Jes, se kerta olikin tänään. Juuri oikeaan hetkeen, meidän perheen tarpeisiin. Kuuntelen mielenkiinnolla terveydenhoitajan puhetta, ja saan varmistuksen epäilykseeni siitä, että vauvalla on menossa tiheän imun kausi ja se herättää hänet yölläkin syömään useamman kerran. Olen helpottunut, yöheräämisille löytyi selitys ja hyvin todennäköisesti kausi menee viikossa ohi. Tämän tiedon voimalla jaksan kyllä yöllä herätä imettämään.

Itkuhälyttimistä kuuluu ähinää, käyn hakemassa vauvan sisälle ja imetän hänet. Hetken vauva kellii lattialla ja esikoinen ehtii vielä leikkiä.

perhe_leikkii_15x10

Lähdemme kotiin yhtä matkaa Ellin ja tämän äidin kanssa. Tytöt haluavat jatkaa vielä leikkejään. Sovimme, että päiväunien jälkeen leikit jatkuvat Ellin kotona. Kiitän jo etukäteen Ellin äitiä, tämä järjestely mahdollistaa minulle pienet päiväunet vauvan kanssa. Yleensä en päivällä itse pysty nukkumaan, koska lapset nukkuvat eri aikaan. Sanomme heipat Ellille ja hänen äidilleen ja kävelemme kotiinpäin.

Olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Tämän voimalla jaksaa odottaa huomista ja miehen palaamista työmatkalta. Tuntuu tosi hyvältä kuulua tähän joukkoon, olla yksi äiti toisten äitien joukossa. Jakaa kokemuksia toisten kanssa, saada vinkkejä ja huomata, että muilla on ihan samanlaisia haasteita omassa arjessaan. On kiva, että on paikka mihin on hyvä mennä ja mihin tuntuu kuuluvansa, tämä tunne houkuttaa pois omien seinien sisältä.

Katri Manninen
LAPE-hankekoordinaattori, MLL Järvi-Suomen piiri

MLL_perhekahvila_blogilaatikko (2)

Blogi_Tekstilaatikot_Katri (1)

 

Rakas mieheni Sami,

olen kirjoittanut sinulle varmaan kymmenen kirjettä, mutta en ole saanut niitä valmiiksi. Tuntuu niin vaikealta kirjoittaa, mutta koska puhuminenkaan ei vie meitä eteenpäin, yritän nyt tätä.

Minulla on sinua ikävä. Tuntuu kuin olisit kadonnut, vaikka olet siinä ihan lähellä. Istut koneella, selailet nettiä. Yritän puhua sinulle, mutta sanani eivät tavoita sinua. Kyllähän sinä vastaat, hymähdät jotain, mutta katoat taas sinne jonnekin. Ja sitten minä menetän hermoni. Sanon rumasti, syytän ja sinä menet yhä kauemmaksi. Lapsetkin kärsivät, tiedän. Eikä se ole sinun syytäsi. Meillä kummallakin on osamme tässä sopassa, jonka keitimme. Sami, ei sen pitänyt mennä näin.

Muistatko, kun istuimme laiturilla ja puhuimme siitä, millaista meillä on sitten joskus, kun meillä on lapsia? Meillä oli aikaa, meillä oli puhetta ja meillä oli läheisyyttä. Sitten syntyivät Joonas ja Juuso ja Emilia. Vaikka olimme yhdessä, emme enää samalla tavalla puhuneet. Olit paljon töissä, ja minä kotona. Päivät itkuisten lasten kanssa olivat pitkiä. Minä odotin ja kaipasin sinua kotiin. Kun sitten tulit, olit väsynyt, kuten minäkin. Työnsin Juuson syliisi ja aloin laittaa ruokaa.

Kaipasin lähellesi, syliisi, mieleesi. Olit hiljainen, mietteliäs. Kysyin, mitä mietit, mutta et vastannut. ”Töitä, tekemättömiä töitä”, saatoit sanoa. Lapset tarvitsivat sinua, annoit heille aikaasi. Kun lapset olivat nukkumassa, ikäväni huusi sinua, mutta olit jo kaukana. Sanoin ilkeästi, tölväisin, syytin

Tuli se hetki, kun en enää kaivannut sinua. En kaivannut, en vihannut, en halunnut. Niin monta vuotta olin odottanut. Yhtä monta vuotta olin pettynyt. Välissämme oleva etäisyys kasvoi kasvamistaan ja hiljaisuuden määrä, puhumattomien lauseiden lista, sanomattomien sanojen suuruus, täyttivät mieleni. Enkä minä enää halunnut kaivata sinua. Eronkin otin puheeksi. Mutta en minä sitä halunnut, en minä sitä halua. Minä kaipaan sinua Sami. Minä tiedän, että olet siellä jossakin. Haluan tutustua sinuun uudestaan, haluan löytää tien luoksesi. Voitko auttaa minua?

Rakkaudella
vaimosi Sini

Rakas Sini,

kirjoitit minulle kirjeen. Olen yrittänyt vastata, mutta paperi on jäänyt tyhjäksi. Ei ollut helppo lukea kirjettäsi. Olen mokannut, tiedän sen. Välillämme on ollut hiljaista jo pitkään. Vaikea sitä on sanoiksi muuttaa. Mutta olen minä yrittänyt. Olen kertonut töistä, puhunut lapsista, mutta väärällä lailla puhun tai vääristä asioista. Riitelyksi se sitten menee. En minä osaa oikeita sanoja valita tai sillä lailla puhua, kun toivot. Olet minulle vihainen. En tiedä, kuinka voisin korjata tilanteen. Oikeassa olet, että olemme tämän sopan yhdessä keittäneet.

Oletko huomannut, että olen yrittänyt tehdä kaikkeni meidän perheen eteen? Usein mietin, huomaatko sen, minkä teen, vai näetkö sen, mikä jää tekemättä. Käyn töissä, että voisit olla lasten kanssa kotona. Arvostan todella paljon sitä, että jaksat hoitaa arjen. Tiedän, ettei se ole helppoa. Olen omalla tavallani halunnut auttaa, että saisit edes iltaisin pienen lepohetken. Olen pitänyt talon kunnossa, huoltanut autoa ja osallistunut kotitöihin. Onhan sinulla paljon enemmän kotitöitä, kun olet nyt kotona lasten kanssa. Olen väsynyt töistä ja kotiin tullessa alkaa toinen työpäivä. Tiedän, että niin sinullakin. Kai se tietokone on minulle jonkinlainen pakopaikka ja hengähdystauko.

Tuntuu, etten osaa tehdä asioita niin kuin sinä haluat. Sanot, että siivoan väärin tai pesen pyykit väärällä lailla. Enhän minäkään vaadi sinua korjaamaan autoa, koska tiedän, ettet osaa. Miksi minun pitäisi osata kaikki kotityöt? Välillä tuntuu, että vaatimuksesi ovat kohtuuttomia. En minä osaa korulauseita puhua. En rakkauttani jatkuvasti julistaa. Mutta kyllähän sinä sen tiedät, että rakastan.

Muistan kyllä kun ennen lasten syntymää meillä oli tapana istua laiturilla ja puhua. Puhuminen ja lähellä oleminen oli silloin helppoa. Olen viime vuosien aikana monta kertaa yrittänyt tulla viereesi, mutta menet heti kauemmaksi. Et taida haluta enää minua? Koska en tiedä, mitä sanoa, olen vain hiljaa.

Vieläkin Sini olet maailman kaunein nainen. Kirjoitit kaipaavasi tietä luokseni. Sini, tässä minä olen.

Miehesi Sami


Sari-Annika Pettinen

Kirjoittaja on perheterapeutti, joka työskentelee Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa diakonian ja erityistyöalojen johtajana. Hänen alaisuudessaan toimii muun muassa perheasiain neuvottelukeskus. Kirjoittaja on aktiivisesti mukana Etelä-Savon LAPE-työssä, hän toimii projektiryhmän ja maakunnallisen LAPE-työryhmän jäsenenä.

Tekstit on julkaistu aiemmin Mikkelin tuomiokirkoseurakunnan Polussa.

Mitä on aito kohtaaminen?

LAPE Etelä-Savon varhaisen tuen kehittäjäryhmässä olemme pureutuneet syvällisemmin aidon kohtaamisen teemaan. Hankekoordinaattorit Saara Hanhela & Katri Manninen ovat koonneet kehittäjäryhmän huomiot yhteen ja vieneet ne LAPEn kehittäjävanhemmille kommenttikierrokselle. Muutaman lisämutkan kautta niistä koostui aidon kohtaamisen huoneentaulu, jonka sinäkin voit itsellesi tulostaa TÄSTÄ. Kehittäjäryhmän jäsen Salla kirjoittaa blogissa ajatuksiaan aidosta kohtaamisesta.

Aito kohtaaminen (2)

Kun ajattelen termiä ”aito kohtaaminen”, tulee mieleeni heti ensimmäiseksi hetkeen pysähtyminen. Päiviin sisältyy useita kohtaamisia; työssä, kotona, vapaa-ajalla, kaupassa, kadulla. Mielestäni aidon kohtaamisen näistä lukuisista kohtaamisista erottaa se, pystyykö olemaan tilanteessa läsnä kokonaisena, ei vaan fyysisesti vaan myös mielen tasolla.

Pieni lapsi on aitouden ammattilainen

Minusta pieni lapsi on aidon kohtaamisen aito ammattilainen. Lapsilla on avoin kyky kiinnostua tai olla kiinnostumatta asioista, myös kohdatessa ihminen. He kysyvät ja keskittyvät tai toisaalta kääntyvät pois ja jatkavat omia tekemisiään jos kohtaaminen ei ole heidän mielestään tarpeellinen. Tämä on iso ero siihen, miten aikuiset kohtaamistilanteissa usein käyttäytyvät. Aikuisilla on kyky kuunnella ja ”kuunnella”. On olemassa kohteliasta kuuntelua, kuunnellaan kyllä mitä toinen sanoo ja vastataan ehkä muutamalla sanalla, mutta aito läsnäolo puuttuu. Kun taas aidossa kohtaamisessa kuunteleminen on mielestäni sitä, että tilanteeseen heittäydytään, ollaan oikeasti kiinnostuneita mitä vastapuoli kertoo ja pysähdytään hetkeen. Se on myös vuorovaikuttamista, esitetään vastakysymyksiä ja halutaan aidosti tietää lisää.

Lapsilla on taito olla rehellisiä kohtaamistilanteissa, kääntyä pois kun kiinnostus alkaa herpaantumaan. Aikuisen taas on hankala sanoa ääneen jos ei pysty syventymään asiaan ja olemaan aidosti läsnä, se koettaisiin herkästi töykeänä. Mutta onko kuitenkin töykeämpää antaa ihmisen puhua tärkeästä asiasta ja kuunnella vain ”puolella korvalla” vai sanoa rehellisesti että voisiko asiaan palata hetken päästä uudestaan?

stm_karkihankkeet

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää // STM:n kuvapankki

Mitä aito kohtaaminen vaatii?

Toisaalta, aito kohtaaminen voi olla myös pelkkää hiljaisuutta, jolloin korostuu ilmein ja elein osoitettu läsnäolo ja kiinnostus toista kohtaan. Ei kohtaamiseen aina tarvita sanoja, pelkkä kädestä pitäminenkin voi riittää kertomaan ”olen tässä, kuuntelen, haluan tietää”.

Työssäni aito kohtaaminen on sen lähtökohta, työni perusta. Tärkeintä asiakkaan kohtaamisessa on huomioida hänet ennakkoluulottomasti, ikään kuin tyhjänä tauluna. Jos asiakkaasta on itsellä joitain tiettyjä ennakkoajatuksia/tietoja, on helppo ajautua tekemään johtopäätöksiä ja tämä taas ei mielestäni sisälly aitoon kohtaamiseen. On kohdattava asiakas sellaisena kuin hän on ja kuunnella hänen tarinansa ja avun tarpeensa sellaisena kun hän sen kertoo. Asiakaskohtaamisissa aito läsnäolo on todella merkityksellistä ja se oikeastaan on se asia, mitä asiakkaat eniten kaipaavat, sitä että joku aidosti kuuntelee ja on kiinnostunut.

Aito kohtaaminen osoittaa mielestäni meille jokaiselle sen, että olemme tärkeitä, meitä arvostetaan ja meidän olemassaolollamme on merkitystä.

Salla Haatainen
Neuvolan perheohjaaja, Essote
LAPE varhaisen tuen kehittäjäryhmän jäsen

Asiakkaasta kehittäjävanhemmaksi

Tervehdys vaan kaikille LAPE-ihmisille ja toimeliasta loppukirivuotta 2018 yhteisen hankkeen parissa. Vaikka itse en olekaan ihan aktiivisimmassa työssä mukana, sain koordinaattori-Ollilta tilaisuuden kirjoittaa tänne blogiin muutaman sanan erityispalvelujen kehittämisen osiosta. Meidän perheen kokemukset lähes kuusivuotisen lastensuojeluhistorian ajalta antavat kokemuspohjaa niin sijaishuollosta kuin psykiatrian poliklinikankin toiminnasta. Ja jotain luulen tietäväni myös vanhemmuuden tukemisen sudenkuopista ja vertaistuen merkityksestä silloin, kun kaikki kaatuu päälle.

Kokemukset psykiatriasta

Lasten- ja osittain myös nuorisopsykiatrian puolella ongelma on resurssien puute ja henkilöstön suuri vaihtuvuus. Jos lapsi/nuori pääsee lääkärin juttusille vain 2-3 kertaa vuodessa ja silloinkin vain verkostopalaverin muodossa, ei kunnollista hoitosuhdetta muodostu. Lääkärin työtä tukevan muun tiiminkin työstä menee osa hukkaan, jos/kun lääkärin aika ei riitä siihen, että hän perehtyisi asiakasperheen tilanteeseen jo etukäteen, eikä vasta siinä verkostopalaverissa.

Pieneksi ongelmaksi koin myös vuoropuhelun jäykkyyden nuorisopsykiatrian osaston ja poliklinikan välillä. Vaikka teinillä oli useita osastojaksoja n. puolentoista vuoden ajanjaksolla, vain kerran osaston ihmiset pääsivät osallistumaan poliklinikan palaveriin. Toki moni asia hoituu pelkkien paperienkin välityksellä, mutta väitän, että ”kasvojen” löytyminen olisi helpottanut ainakin omaa sopeutumistani haasteellisiin tilanteisiin.

Maria Miklas_STM kuvapankki (2)

Kuva: Maria Miklas // STM:n kuvapankki

Kokemukset lastensuojelusta

Entäpä sitten se lastensuojelun puoli ja sen kehittämistoiveet? On aivan mahdoton tehtävä edes yrittää kertoa kaikkea matkan varrella tapahtunutta. Kerrottakoon kuitenkin, että nuoremme ehti neljän vuoden aikana asua hetken pienryhmäkodissa, kaksi vuotta sijaisperheessä ja toiset kaksi vuotta ammatillisessa perhekodissa, joka toimi osana isompaa lastensuojelulaitosta. Tämän jälkimmäisen toimijan perhetyö ja tiivis yhteistyö sosiaalitoimen kanssa lopulta mahdollistivat huostaanoton purkamisen ja nuoren siirtymisen jälkihuoltoon puolisen vuotta ennen hänen täysi-ikäistymistään.

Ratkaisut ja onnistumiset

Avaintekijät tämän kaiken onnistumiseksi olivat mielestäni aito kohtaaminen ja vuoropuhelu myös meidän vanhempien kanssa. Meidät otettiin mukaan päätösten tekoon tasaveroisina kumppaneina ja näkemyksiämme arvostettiin, vaikka joskus olimmekin eri mieltä jonkin yksityiskohdan toteuttamistavasta. Tärkeää oli myös se, että päätökset perusteltiin hyvin, eikä oikeuttamme yhteydenpitoon nuoren kanssa rajoitettu.

Näin jälkikäteen mietittynä suuri helpotus olisi ollut, jos jo alkutaipaleella olisimme saaneet tukihenkilön, joka olisi avannut meille käsitteistöä ja toimintatapoja niin psykiatrialla kuin lastensuojelussakin. Löytyihän se tieto kantapään kauttakin, mutta ne monet ”vastapelurini” olisivat varmaan päässeet paljon vähemmällä.

Tulevaisuudessa

Systeeminen lastensuojelumalli

Nyt aluillaan oleva pilottihanke systeemisen lastensuojelumallin lanseeraamiseksi asiakastyöhön on mielestäni juuri oikeansuuntaista kehittämistä. Tiimin isommat hartiat ja sosiaalityöntekijän ajan vapauttaminen kirjaamisista perheiden kohtaamiseen toivottavasti palauttavat inhimillisyyden nyt niin paljon parjattuun lastensuojelutyöhön. Uskon myös, että työn vaativuuskin lieventyy ja palkitsevuus kasvaa, kun kohtaamiseen jää enemmän aikaa.

Tällä blogitekstillä haluan myös kiittää kaikkia tarinaamme osallisia, jotka mahdollisesti tunnistivat meidät ja omat osuutensa. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Sinulle, lapseni, siitä, että edelleen ollaan puheväleissä. Olen Sinusta ylpeä!

Tuitu
Äiti
Voikukkia vertaisohjaaja / kokemusasiantuntija

Haku perheneuvoverkoston valmennukseen on auki!

Osana maakunnallista perhekeskustoimintamallin kehittämistä ja käyttöönottoa rakennamme LAPE Etelä-Savossa perheneuvoverkostoa. Etsimme  jo sotessa/kunnalla/järjestössä/seurakunnalla ym. työsuhteessa olevia, lapsia ja perheitä lähellä työskenteleviä, verkostomaisesta työstä innostuneita toimijoita mukaan valmennukseen! Ohessa valmennuksen hakuilmoitus, paikallisesti hakijat kootaan kuntien LAPE-työryhmissä.

Hankekoordinaattorimme Olli Humalamäki esitteli perheneuvoverkoston toiminta-ajatusta ja konseptia LAPE-päivillä helmikuussa. 13 minuutin esitys löytyy YouTubesta tämän linkin takaa: https://www.youtube.com/watch?v=zdBW5fDtl_c

Miksi perheneuvoverkosto?

  • Toimijat ja tuki lähellä perhettä jo varhaisessa vaiheessa.
  • Perhe on aina oikeassa paikassa, vähemmän luukulta toiselle pompottelua ja lähetteitä.
  • Perhelähtöinen yhteydenottokanava sekä kohtaamisen paikka, joka on lähellä lasten ja nuorten kasvu- ja kehitysympäristöä.
  • Verkoston ammattilaisten osaaminen on saatavilla niin perheille kuin toimijoille.
  • Työntekijä pääsee hyödyntämään omaa osaamistaan perheiden hyväksi.
  • Lisää tukea työhön, vähemmän riittämättömyyden tunnetta.

Perheneuvoverkosto ja sen ydinhenkilöt

Perheneuvoverkosto koostuu organisaatioiden ydinhenkilöistä, jotka toimivat joko lähellä perheitä tapahtuvassa kohtaamipaikkatyössä tai monialaisessa osaamisverkostossa perheiden tarpeiden mukaisesti. Lähellä perheitä toimivat ydinhenkilöt vastaanottavat perheiden yhteydenoton ja kohtaavat perheitä kunnan avoimessa kohtaamispaikassa. Monialaisen osaamisverkoston ydinhenkilöt työskentelevät oman organisaation tiedon ja osaamisen jakamisen pohjalta lasten, nuorten ja perheiden hyväksi, yhteisessä verkostossa. Perheneuvoverkosto-työssä jaetaan osaamista, jalkaudutaan sekä rakennetaan systemaattista ja koordinoitua, monialaista työtä.

Kokoamme nyt yhteen ydinhenkilöitä, joille tarjoamme valmennuksen. Valmennuksen kautta pyrimme vahvistamaan lapsi- ja perhelähtöistä työotetta sekä lisäämään tietoa ja ymmärrystä perheneuvoverkoston käytettävissä olevasta perheiden tuesta ja avusta. Perheneuvoverkosto ei ole valmis toimintatapa, vaan osallistujat rakentavat sen yhdessä.

Perhekeskusverkosto v.4

Valmennus touko-lokakuussa 2018

Kokoamme maakunnallisesti noin 20 henkilön monialaisen valmennusryhmän, johon odotamme hakemuksia jokaisen kunnan toiminta-alueelta eri alojen osaajilta. Ryhmän jäsenet voivat työskennellä esim. järjestössä, varhaiskasvatuksessa, koulussa, nuorisotyössä tai soten matalan kynnyksen palveluissa. Toivomme, että alueilta hakeutuu keskeisiä henkilöitä toimimaan kuvatun kaltaisessa verkostossa.

  • Valmennettavat toimivat ydinhenkilöinä oman paikallisen perheneuvoverkoston luomisessa.
  • Valmennus koostuu neljästä n. 3-4h lähitapaamisesta, joista ensimmäinen on toukokuussa ja loput syksyllä.
  • Tapaamisten välissä on tehtäviä sekä paikallisen verkoston rakentamiseen liittyvää työskentelyä.
  • Valmennukseen osallistutaan omalla työajalla.

Lähetä hakemus valmennukseen 30.3.18 mennessä Tiinalle: tiina.valjakka@essote.fi. Ilmoita hakemuksessa seuraavat tiedot: Yhteystiedot, työtehtävä, organisaatio, esimies, miksi haluat mukaan verkostoon.

Lisätietoa valmennuksen sisällöistä: Saara Hanhela ja Olli Humalamäki, LAPE-hankekoordinaattorit
Lisätietoa eri toimijoiden osallistumisesta ja rooleista: Katja Saukkonen, LAPE muutosagentti
Sähköpostit ovat muotoa etunimi.sukunimi@essote.fi

Sama palvelumalli ei toimi joka paikassa, tarpeenmukaisuus tukee hyvinvointia. – Ajatuksia Puumalan kehittämistyöstä.

Puumalassa lapsiperheet ovat melko tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Tämä käy ilmi opinnäytetyöstä, jonka XAMKin opiskelija Elsa Husu teki Puumalan kunnalle osana sosionomiopintojaan. Kunnassa on 2200 vakituista asukasta, kesäisin väkimäärä viisinkertaistuu. Lue Elsan ajatuksia palveluiden kehittämisestä peilaten Puumalan lapsiperheille tekemäänsä kyselyä.

puumala saimaan kaunein

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa eli LAPE:ssa pyritään kehittämään lasten, nuorten ja perheiden palvelut sektori- ja hallintorajat ylittäväksi palvelukokonaisuudeksi, jossa palvelut ovat lapsi- ja perhelähtöisiä ja painopiste on varhaisessa tuessa. Puumala voidaan tulkita tietynlaiseksi edelläkävijäksi – moniammatillinen verkosto on edistänyt lasten ja nuorten hyvinvointia jo kauan.

Haastattelin puumalalaisia lapsiperheitä tutkimustani varten. Sain tutustua kuuden perheen ainutlaatuiseen elämäntilanteeseen ja kuunnella heidän palvelukokemuksiaan. Perheet kertoivat kokemuksistaan eteläsavolaiseen tyyliin – avoimesti, arvostaen palvelujentuottajien työpanosta, mutta myös potentiaalisia kehitysideoita esiin nostaen.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa Puumalan perhekeskustoimintamallin kehittämisen pohjaksi ja samalla osallistaa lapsiperheitä kehittämistyöhön. Olen esittänyt tutkimuksen tulokset Puumalan LAPE-työryhmässä, jonka jäsenenä toimin. Kehittämistyössä hyödynnetään tutkimuksen tuloksia.

Leikkipäivä_Puumala2

Tunnelmia Puumalan leikkipäivästä keväällä 2017.

Tutkimuksessa ilmeni, että toimivat peruspalvelut ja monipuoliset vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat lapsiperheiden hyvinvoinnin edellytys. Puumalan lapsiperheet ovat valmiita menemään vaativampien palveluiden piiriin paikkakunnan ulkopuolelle, mutta toivottiin, että omassa kunnassa olisi toimija, joka arvioisi perheen tilanteen ja ohjaisi oikean palvelun piiriin. Tarkempaa tietoa tutkimuksestani saa toukokuussa, jolloin työ on julkaistu ja se on kaikkien saatavilla.

Tutkimuksen tekeminen on saanut minut pohtimaan, miksi kehittämisohjeet tulevat ylhäältä alaspäin? Voidaanko sanoa, että palveluita pyritään kehittämään yhä lapsi- ja perhelähtöisemmiksi, kun on valmiiksi luodut muotit, mihin pitäisi asettua? Lasten, nuorten ja perheiden palvelutarpeet voivat olla hyvin erilaisia eri puolella Suomea. Mielestäni kehittämistyön pitäisi lähteä aidosti asiakkaan tarpeista, paikalliset erityispiirteet suurennuslasilla huomioiden. Miksi korjataan jotain mikä ei ole rikki? Eikö nekin resurssit voisi käyttää asiakkaan aitoon kohtaamiseen ja varhaiseen tukemiseen?

Elsa Husu
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) opiskelija

www.apuaeroon.fi – mahdollisuus saada apua helposti ja nopeasti

Nettiauttaminen on tämän päivän keino tavoittaa hankalien kysymysten ja asioiden kanssa painivia ihmisiä. Osaltaan vaikuttamassa ovat sosiaalisen median helppous ja arkipäiväistyminen, johon välineet löytyvät lähes jokaiselta. Netistä avun hakemisen taustalla ei välttämättä ole somen helppous, vaan syyt voivat olla hyvinkin syvällä. Oma, mieltä painava asia saatetaan kokea häpeällisenä tai ehkäpä ei vaan ole sellaista ihmistä, jolle siitä kertoa. Usein ero koetaan tällaisena haasteellisena asiana, josta puhuminen voi olla vaikeaa.

Lape Etelä-Savossa on tehty vuonna 2017 yhteistyössä Xamkin kanssa kartoitusta asiakkaiden kokemuksista ja tarpeista perheiden palveluihin liittyen. Eroauttaminen oli yksi kartoituksen alueista. Tähän teemaan liittyi monia asioita, miksi avun saaminen koettiin hankalaksi. Odotukset ja saatu apu eivät useinkaan kohdanneet. Toisaalta erosta keskusteleminen lapsen kuullen esimerkiksi neuvolassa ei tuntunut vanhemmista mielekkäältä. Pienen paikkakunnan haittana oleva tuttuus oli myös yksi syy puhumisen haasteellisuuteen. Isona ongelmana koettiin myös, että ei tiedetty mistä apua voisi hakea tai sitä ei saanut ennen kuin oli itse aktiivinen.

www.apuaeroon.fi

Se mitä palveluilta toivottiin, oli mahdollisuus sähköiseen ja anonyymisti tapahtuvaan asiointiin. Unohtamatta kuitenkaan aidon kohtaamisen mahdollisuutta palveluissa. Kaikki eivät hyödy nettiauttamisesta, joten tässäkin on muistettava meidän erilaisuus ihmisinä. Toisille nettiauttaminen ja Chat-palvelut voivat kuitenkin olla ainutlaatuinen mahdollisuus tulla kuulluksi ja saada tukea. Nettiauttamisen haasteeseen ollaan Etelä-Savossa haluttu tarttua ja apuaeroon.fi -sivuston Chat-palveluissa aloittaa maaliskuussa myös eteläsavolaisia auttajia vastaamaan eroon liittyviin kysymyksiin.

Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämä apuaeroon.fi -palvelu antaa mahdollisuuden saada tietoa erosta, vanhemmuudesta eron jälkeen sekä eron vaikutuksesta lapsen kokemukseen ja erosta keskusteluun lapsen kanssa. Sivustolta pääsee etsimään alueellisesti eropalveluja ja yhteystietoja. Siellä on myös mahdollisuus käydä chatin kautta keskustelua eroon liittyvistä asioista nimettömänä. Chattiin voi ja kannattaa osallistua matalalla kynnyksellä, millaisten eroon liittyvien kysymysten kanssa vaan.

Ei kannata arpoa, vaan rohkeasti kysyä! Älä jää yksin ajatustesi kanssa.

Käy kurkkaamassa ja kerro myös kaverille: www.apuaeroon.fi 

Tiina Kainulainen
Eroauttamisen hankekoordinaattori
LAPE Etelä-Savo

apuaeroon kuvakaappaus
Kuvakaappaus http://www.apuaeroon.fi -sivustolta.

 

Isien illat Sosterissa vahvistavat vanhemmuutta ja mahdollistavat matalan kynnyksen keskustelun

Itä-Savon sairaanhoitopiirissä Sosterissa on viime syksynä käynnistetty isien illat. Neuvolan perhetyöntekijöiden vetämä isä-lapsiryhmä ei ole vaatinut paljon investointeja, mutta on antanut paljon osallistujille ja vetäjille. LAPE Etelä-Savon ja XAMKin viime vuonna toteuttamassa kartoituksessa perheet jakoivat vanhemmuuden tukeen liittyviä ajatuksia ja toiveita. Yksi keskeinen toive oli matalan kynnyksen keskustelujen mahdollistaminen ja lisääminen. Miesten vastauksissa korostui isien osallistaminen tasavertaisesti: ”Että isätkin uskaltaisivat puhua, ilman pelkoa että ajatellaan pärjääkö lasten kanssa.” Isien illat näyttäytyvät juuri tällaisena matalan kynnyksen keskustelupaikkana. Nyt saammekin kuulla neuvolan perhetyöntekijältä miten illat käytännössä pyörivät.

Itä-Savon sairaanhoitopiirin Pääterveysaseman neuvolassa aloitettiin viime syksynä uusi ryhmätoiminta, isien illat. Isien illat tukevat isän ja lapsen välistä vuorovaikutusta sekä isän vanhemmuutta. Ryhmän vetäjinä toimivat neuvolan kaksi perhetyöntekijää. Ryhmä toimii suljettuna ryhmänä ja siihen otetaan mukaan enintään 10 isää yhdessä 0-3-vuotiaan lapsen kanssa. Isien ilta toimii vertaistuen periaatteella, missä ryhmän vetäjät avaavat keskustelua ja tarpeen mukaan illan aikana herättelevät sitä. Puolentoista tunnin tapaamisia on viisi, iIllat on teemoitettu seuraavasti: isyys, isäksi kasvaminen, työ ja perhe-elämä, parisuhde ja perhe sekä hyvinvoiva isä. Iltaan sisältyy myös pieni iltapala.

Isien ilta mahdollistaa isän ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kehittymisen. Isä oppii luottamaan itseensä ja omiin kykyihin pärjätä lapsen kanssa ilman äitiä. Ryhmällä on tarkoitus vahvistaa isän vanhemmuutta ja antaa kykyä toimia arjen haastavissa tilanteissa.

stm_karkihankkeet

STM:n kuvapankki // Suvi-Tuuli Kankaanpää

Ensimmäinen ryhmä oli todella aktiivinen ja itseohjautuva. Isät puhuivat avoimesti kaikista asioista, lapsen odotuksesta synnytykseen ja toimivaan arkeen. Isien iltojen sisältöjä ja toimintatapaa suunniteltaessa pohdimme asiantuntijoiden käyttöä. Saimme kuitenkin miestyöntekijöiltä Lahdesta ohjausta ja kannustusta luottamaan omiin kykyihimme ohjaajina. Meitä mietitytti myös ajatus siitä, ettei kumpikaan vetäjistä ole mies. Tällä ei tutkimusten mukaan kuitenkaan ole merkitystä ja saman saimme huomata omassa ryhmässämme. Meillä ohjaajilla oli aluksi painetta siitä, miten me riitämme ja saamme varatun ajan kulumaan. Ryhmän loputtua totesimme, ettei se ollut alkuunkaan ongelma.

Meillä on tällä hetkellä alkanut toinen ryhmä (katso esite tästä!) ja olemme aivan innoissamme. Ryhmä on kokoontunut nyt neljä kertaa ja illat ovat olleet todella antoisia. Olemme samalla kartoittaneet molemmissa ryhmissä isien toiveita siitä, mitä he kokisivat tarvitsevansa neuvolapalveluilta. Näin saamme arvokasta tietoa suoraan asiakkailta työmme kehittämiseen jatkossa.

SOSTERI-logo_rgb.jpg

Katja Kyllönen
Neuvolan perheohjaaja
Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosteri