Lapset puheeksi – arvostavaa kohtaamista arjessa

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmakaudella valtakunnallisena tavoitteena on vahvistaa perheiden hyvää arkea ja tarjota sopivaa tukea oikeaan aikaan. Ammattilaisten osaamista vahvistetaan näyttöön perustuvilla menetelmillä, joista yksi on Lapset puheeksi -menetelmä, jota myös Etelä-Savossa koulutetaan. 

Lapset puheeksi –menetelmän juuret ovat aikuisten palveluissa. Menetelmää on vuosien saatossa kehitetty käytettäväksi kaikissa niissä kasvu- ja kehitysympäristöissä, joissa lapsi ja nuori elää. Menetelmän käytön laajenemisen taustalla on havainto, jonka mukaan yhteisen ymmärryksen lisääntyminen kodin ja lapsen kehitysympäristöjen välillä tukee lapsen ja nuoren arkipäivän sujumista. Kun havaitsemme ja tuemme vahvuuksia ja teemme yhteisiä suunnitelmia, miten toimitaan haavoittuvuuksia havaitessa kotona, päivähoidossa tai koulussa ja vapaa-aikana, tuemme hyvää arkea, kasvua ja kehitystä varhain. Lasta, nuorta ja perhettä ei lähetetä pois, vaan kohdataan siinä hetkessä ja tilanteessa, niillä taidoilla ja käytettävissä olevilla keinoilla, joita kulloisessakin kasvu- ja toimintaympäristössä ammattilaisella on, puhuttiinpa neuvolasta, varhaiskasvatuksesta, koulusta tai jostakin palvelusta, miksi ei myös vapaa-ajan harraste- ja kerhotoiminnoista.

Solakallion koulu

Kuva STM:n kuvapankki // Maria Miklas

Lapset puheeksi –menetelmä sisältää LP –keskustelun ja neuvonpidon. Keskustelu on aina vapaaehtoinen ja perustuu strukturoituun lomakkeeseen. Kaikkiin kohtiin ei tarvitse vastata, jos jonkin asian kertominen ei tunnu mielekkäältä. Keskustelussa edetään siihen tahtiin, kuin sopivalta tuntuu. Jokaisen keskustelun jälkeen tehdään toimintasuunnitelma, jossa pienillä lupauksilla ja konkreettisilla teoilla välitämme ja tuemme pärjäävyyttä. Jos keskustelun perusteella havaitaan, että omat voimat ja käytettävissä olevat keinot tässä eivät riitä, järjestetään neuvonpito. Neuvonpitoon kutsutaan niitä, joilla on mahdollisuus tukea konkreettisesti. Yhdessä sovitaan, mitä kukin voi luvata ja milloin arjen teko toteutetaan. Aina ei tarvita ammattilaisia tai palveluita, sillä perheen omastakin verkostosta ja olemassa olevista kasvu- ja kehitysympäristöistä voi löytyä riittävä tuki!

Lapset puheeksi -menetelmä ei perustu arviointiin

Keskustelussa kohdataan ja kuullaan aidosti, arvostavasti ja tasavertaisesti. Vain näillä tavoin rakentuu aito luottamus. Ammattilaisen tehtävänä on ennen keskustelua tyhjentää oma mieli ennakkoluuloista, valmiista vastauksista ja olettamista. Vanhemman annetaan kertoa ja määritellä lapsen ja nuoren elämään liittyvät vahvuudet ja haavoittuvuudet, joiden kautta todellisuus ja tuki arkeen rakentuu. Keskustelussa pysähdytään sen äärelle, minkä vanhempi sillä hetkellä näkee tärkeimpänä. Keskustelun avulla tuetaan vanhemmuutta ja pohditaan, miten lapsen kanssa voi puhua vaikeistakin asioista ja miten aikuinen voi toimia lapsen kannalta parhaimmalla tavalla. Asioihin on mahdollista palata, seurannasta sovitaan yhdessä; olemmehan kiinnostuneita siitä, mitä muutoksia arjessa havaitaan.

Naisvuori2.jpg

”Kiva päivä” // Lapsen piirustus LAPEn päiväkotivierailulta

Lapset puheeksi -keskustelun äärelle pysähdytään silloinkin, kun arki sujuu, tai viimeistään sillon, kun lapsen käytös tai olemus muuttuu ja on tarve keskustella siitä, mitä lapselle ja perheelle kuuluu. Välttämättä ei synny tarvetta pyytää mukaan muita tukijoita, koska keskustelun myötä ollaan liikkeellä varhain, tukemassa hyvinvointia ja sopimassa yhteisistä kasvatuspäämääristä. Pienillä arjen teoilla voidaan tehdä ihmeitä ja vahvistaa selviytymistä elämän vaikeuksista huolimatta.

Jos kiinnostuit mistä Lapset puheeksi –menetelmässä on kyse, ole rohkeasti yhteydessä; me kerromme mielellään lisää! Tutustu myös Perheterapialehdessä 1/16 julkaistuun erinomaiseen artikkeliin: Arki kantaa -kun se pannaan kantamaan

Anne Pellikka
LAPE Etelä-Savon hankekoordinaattori, Pieksämäen kaupunki

anne.pellikka(at)pieksamaki.fi

Mitä on aito kohtaaminen?

LAPE Etelä-Savon varhaisen tuen kehittäjäryhmässä olemme pureutuneet syvällisemmin aidon kohtaamisen teemaan. Hankekoordinaattorit Saara Hanhela & Katri Manninen ovat koonneet kehittäjäryhmän huomiot yhteen ja vieneet ne LAPEn kehittäjävanhemmille kommenttikierrokselle. Muutaman lisämutkan kautta niistä koostui aidon kohtaamisen huoneentaulu, jonka sinäkin voit itsellesi tulostaa TÄSTÄ. Kehittäjäryhmän jäsen Salla kirjoittaa blogissa ajatuksiaan aidosta kohtaamisesta.

Aito kohtaaminen (2)

Kun ajattelen termiä ”aito kohtaaminen”, tulee mieleeni heti ensimmäiseksi hetkeen pysähtyminen. Päiviin sisältyy useita kohtaamisia; työssä, kotona, vapaa-ajalla, kaupassa, kadulla. Mielestäni aidon kohtaamisen näistä lukuisista kohtaamisista erottaa se, pystyykö olemaan tilanteessa läsnä kokonaisena, ei vaan fyysisesti vaan myös mielen tasolla.

Pieni lapsi on aitouden ammattilainen

Minusta pieni lapsi on aidon kohtaamisen aito ammattilainen. Lapsilla on avoin kyky kiinnostua tai olla kiinnostumatta asioista, myös kohdatessa ihminen. He kysyvät ja keskittyvät tai toisaalta kääntyvät pois ja jatkavat omia tekemisiään jos kohtaaminen ei ole heidän mielestään tarpeellinen. Tämä on iso ero siihen, miten aikuiset kohtaamistilanteissa usein käyttäytyvät. Aikuisilla on kyky kuunnella ja ”kuunnella”. On olemassa kohteliasta kuuntelua, kuunnellaan kyllä mitä toinen sanoo ja vastataan ehkä muutamalla sanalla, mutta aito läsnäolo puuttuu. Kun taas aidossa kohtaamisessa kuunteleminen on mielestäni sitä, että tilanteeseen heittäydytään, ollaan oikeasti kiinnostuneita mitä vastapuoli kertoo ja pysähdytään hetkeen. Se on myös vuorovaikuttamista, esitetään vastakysymyksiä ja halutaan aidosti tietää lisää.

Lapsilla on taito olla rehellisiä kohtaamistilanteissa, kääntyä pois kun kiinnostus alkaa herpaantumaan. Aikuisen taas on hankala sanoa ääneen jos ei pysty syventymään asiaan ja olemaan aidosti läsnä, se koettaisiin herkästi töykeänä. Mutta onko kuitenkin töykeämpää antaa ihmisen puhua tärkeästä asiasta ja kuunnella vain ”puolella korvalla” vai sanoa rehellisesti että voisiko asiaan palata hetken päästä uudestaan?

stm_karkihankkeet

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää // STM:n kuvapankki

Mitä aito kohtaaminen vaatii?

Toisaalta, aito kohtaaminen voi olla myös pelkkää hiljaisuutta, jolloin korostuu ilmein ja elein osoitettu läsnäolo ja kiinnostus toista kohtaan. Ei kohtaamiseen aina tarvita sanoja, pelkkä kädestä pitäminenkin voi riittää kertomaan ”olen tässä, kuuntelen, haluan tietää”.

Työssäni aito kohtaaminen on sen lähtökohta, työni perusta. Tärkeintä asiakkaan kohtaamisessa on huomioida hänet ennakkoluulottomasti, ikään kuin tyhjänä tauluna. Jos asiakkaasta on itsellä joitain tiettyjä ennakkoajatuksia/tietoja, on helppo ajautua tekemään johtopäätöksiä ja tämä taas ei mielestäni sisälly aitoon kohtaamiseen. On kohdattava asiakas sellaisena kuin hän on ja kuunnella hänen tarinansa ja avun tarpeensa sellaisena kun hän sen kertoo. Asiakaskohtaamisissa aito läsnäolo on todella merkityksellistä ja se oikeastaan on se asia, mitä asiakkaat eniten kaipaavat, sitä että joku aidosti kuuntelee ja on kiinnostunut.

Aito kohtaaminen osoittaa mielestäni meille jokaiselle sen, että olemme tärkeitä, meitä arvostetaan ja meidän olemassaolollamme on merkitystä.

Salla Haatainen
Neuvolan perheohjaaja, Essote
LAPE varhaisen tuen kehittäjäryhmän jäsen

Hyvän arjen edistäjä, oletko se sinä?

Olen nyt kuulostellut LAPEn korvilla ja näkökulmalla lapsiperheiden arkea Etelä-Savossa kohta vuoden ajan. Tunnen iloa siitä, että niin valtakunnallisesti kuin meidän maakunnan LAPEssa on otettu lapsiperheiden hyvä arki tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi. Hyvän arjen teemaa on kuljetettu tapahtumasta, tapaamisesta ja kyselystä toiseen. Perheiden esille tuomat hyvän arjen palaset ovat melko pieniä asioita. Toiveena ei ole saada kuuta taivaalta. Toiveena on pieniä asioita, joilla on suuri merkitys.

Olen tiivistänyt LAPE-kehittämisen myötä perheiltä saatuja risuja ja ruusuja alla olevaan kuvaan. Missä ikinä perheitä jututan, korviini kantautuu toiveet inhimillisestä kohtaamisesta, tukiverkostojen olemassaolosta ja palveluiden saavutettavuudesta. Kun mietin näitä kolmea seikkaa, näen, että jokainen lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimiva pystyy omalta osaltaan edistämään lapsiperheiden hyvää arkea.

Tunnistatko itsesi?

Hyvä arki-koonti perheiltä (2)

Järjestöt,
rekrytoimanne kullanarvoiset vapaaehtoiset tukevat ja helpottavat monen perheen arkea. Ihanaa kun järjestätte erilaisia matalan kynnyksen tapahtumia, joissa voi piipahtaa virkistäytymässä.

Kunnat,
pitäkää jatkossakin huolta leikkipuistojen kunnossapidosta ja riittävyydestä – leikkipuistoille pitäisi myöntää perheiden mielenterveyden edistämispalkinto! Muistattehan viestiä ahkerasti perheille tärkeistä kunnan palveluista mm. kasvatuksen ja kulttuurin saralla.

Sote-toimijat,
palveluvalikkonne on laaja ja avun saamisella on iso merkitys perheille. Palveluista viestiminen ja informaation jatkuva välittäminen lähellä perheitä on keskeistä. Perheet korostavat toivetta varhaisemmasta tuesta ja avunannosta.

Mummit,
tiedättekö miten tärkeitä ovat teidän avuliaat käsiparit, jotka kantavat pienokaisia sekä lempeät silmät, jotka eivät arvostele. Teidät mainitaan usein hyvän arjen tärkeänä palasena.

Minä, sinä, hän, me, te, he;
muistammehan oman läsnäolomme suuren vaikutuksen, kun kohtaamme lapsia, nuoria ja perheitä työntekijänä, vapaaehtoisena, kaduntallaajana, naapurina tai ystävänä. Me voimme antaa omaa aikaamme ja kuunnella. Voimme nyökätä ymmärtäväisesti ja jakaa hymyn. Se ei vaadi meiltä paljoa, mutta sillä on iso merkitys perheille. Sillä on iso merkitys kenelle tahansa.

Tässä pieniä esimerkin palasia. Pistähän aidosti pohdintaan: Miten sinä itse edistät lapsiperheiden hyvää arkea omalla toiminnallasi?

Saara Hanhela
Hankekoordinaattori, matala kynnys & varhainen tuki
LAPE Etelä-Savo

 

Lahjaksi aikaa

Meiltä vaaditaan ja me vaadimme itseltämme tänä päivänä paljon: tehokasta työskentelyä, itsestä huolehtimista, täydellistä vanhemmuutta. Suorittaminen ja tehokkuus ohjaavat työtämme sekä tekemistämme myös vapaa-ajalla.  

Tänä vuonna työssämme olemme olleet lasten, nuorten ja perheiden hyvän arjen kysymysten äärellä. Olemme ammattilaisten kanssa keskustelleet paljon vanhemmuuden ja parisuhteen tuesta. Kaikkihan tukevat työssään vanhempia. Mietin, onko se aidosti niin? Onko meillä todella aikaa pysähtyä, kysyä mitä perheille kuuluu ja ottaa vastaus vastaan? Onko meillä aikaa tukea perheitä heidän määrittelemien tarpeiden mukaan arjen haasteissa?

Monissa palveluissa tehokkuuden mittareiksi on nostettu suoritteiden määrät ja lakisääteiset määrittelyt palvelujen sisällöistä. Tämä linja ei välttämättä takaa palveluiden laatua ja vaikuttavuutta. On syytä pohtia, ovatko nämä ne ainoat ja oikeat mittarit, kun arvioidaan vastaavatko annetut palvelut parhaalla mahdollisella tavalla perheiden tarpeisiin. Olemme vieneet hyvin pitkälle erikoisosaamisen ja asiantuntijuuden. Tässä tilanteessa yksi uhkakuva voi olla, että samalla meiltä katoaa kokonaisen ihmisen tai perheen huomioiminen. Onko auttamisesta tullut suorittamista?

Olisiko meidän mahdollista asettautua vanhemmuuden, parisuhteen ja perheiden tukemisessa lähemmäs ihmistä. Voisimme asettaa tavoitteeksi mahdollisuuden kuunnella ja kuulla mitä perheille kuuluu. Palvelujen laadun keskeisin kriteeri voisi olla kohtaaminen, eikä se olisi maailman loppu, jos jokin suorite jäisikin vähän vaillinaiseksi. Toimisimme ihmiseltä ihmiselle, kiireen nujertaen.

IMG_6639Meitä kaikkia lähestyy erityinen ja tunteikas joulun aika. Pienen sydän kaipaa turvaa, hellyyttä ja huolenpitoa sekä rakkautta. Ison ihmisen sydän kaipaa läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta sekin. Mitäpä jos antaisimme tänä jouluna läheisillemme lahjan Suvi Teräsniskan laulun sanoin ”lahjaksi aikaa, lahjaksi sydän, joka mitään ei pelkää, joka mitään ei pelkää”.

Lämmin kiitos kaikille lapsille, nuorille, perheille ja ammattilaisille, jotka olette olleet lapettamassa vuonna 2017.

Rauhaisaa ja kiireetöntä joulun aikaa meille kaikille,

Katja Saukkonen
LAPE muutosagentti