Kertomus eteläsavolaisten perheiden arjesta.

Mummu lähetti postikortin. Se laitettiin jääkaapin oveen. Jääkaapista isi lorautti maitoa kahviin. Ennenkuin kahvi on juotu, ei tehdä mitään. Leikin sillä välin kissan kanssa. Siinä kortissakin on kissa, joka on harmaa ja näyttää melkein yhtä vanhalta kun mummu. Isovanhemmat on mahtavia, ne auttaa, kun tarvitsemme tukea ja tsemppiä ja kun haluamme puolisoni kanssa käydä kahdestaan rauhassa kaupassa. Lapset nauttii, kun on hyvää ruokaa. Spagetti kuulemma on. Ja mehukeitto. Sitä tarjotaan joka päivä päikyssä. Päikyn täti puistelee päätään: ”ei nyt ihan joka päivä”. Päiväkoti saisi kyllä olla vähän lähempänä. Ja sitä on vaikea ymmärtää, miksi jonkun perheen lapset joutuvat eri päiväkoteihin? Silloin on hyvä arki vaakalaudalla. Lauta on erinomainen asia, koska leikkipuistojen keinut ja liukumäet on laudasta. Ne, jos mitkä, helpottaa lapsiperheen arkea. Kiitos kiikuista kaupungin miehet, joilla on kypärät päässä! Jääkiekkoharrastuksessa kypärä on tärkeä. Olen harrastanut jääkiekkoa jo kolme viikkoa, eli osaan jo tosi paljon asioita – melkein yhtä paljon kun ammattilaiset. Isona minusta tulee Neymar. Paitsi hän pelaa jalkapalloa, huomauttaa äiti. Äitit tietää paljon asioita. Parasta on, kun äiti ja isä tietää saman verran samoista asioista, eikä synny riitaa. Jos syntyy, menen omaan huoneeseen, koska riitelyä ja huutoa en halua kuulla. Joskus vaan tämänkin super-äidin raivo pulpahtaa pintaan ja tuntuu, että on pakko huutaa. Huutamisen hillintään auttaa vertaistuki. Olisi tosi hyvä, jos tukiryhmät olisi nähtävillä netissä yhdestä paikasta. Kävin Essoten verkkosivuilla etsimässä. Se oli turhauttavaa. En mene uudestaan. Uudestaan, uudestaan! Huutaa lapsi, kun hän on ollut ekaa kertaa luokkakaverilla yökylässä. Meidän kylällä kaikki moikkaa kaikkia, siitä syntyy hyvä yhteisöllisyyden tunne. Silloin tuntuu pahalta mennä kouluun, jos mulla ei ole siellä yhtään kaveria. Kaverit on niin tärkeitä. Lapsille ja vanhemmille. Mun kaverit asuu muualla Suomessa ja maailmalla. Siksi usein mietin, voisiko näihin vanhemmuuden haasteisiin ja parisuhteeseen saada keskusteluapua ihan ammattilaisilta? Jotenkin tuntuu, että tuki on arviointien ja lomakkeiden, lähetteiden takana. Ja minä vain haluaisin purkaa ajatuksiani jollekin muulle kuin puolisolle. ”Puoliso on sellainen, joka tykkää mun äidistä ja minusta. Se hymyilee ja ottaa mut mukaan, kun viedään joulukortit postiin.”

Koottu eteläsavolaisilta lapsilta, nuorilta ja vanhemmilta saaduista Hyvä arki & Kiva päivä -teksteistä ja kuvista.

Saara Hanhela, Hankekoordinaattori
LAPE Etelä-Savo

2.3 Uusioperhe

Kesäaikana kuntien lapsiystävällisyys punnitaan

Eräs äiti soitti. Kysyi onko perheiden tuen ja pienten koululaisten hoidon mahdollisuuksia selvitetty kesäajan osalta. Hän on yksinhuoltaja ja kouluikäisen lapsen kesäloma-aika, jolloin pitäisi olla yksin kotona, tuntuu mahdottoman pitkältä. Varsinkin kun pieni koululainen kaipaa vahvempaa tukea ja hoitoa kuin ikäisensä tavallisesti. Perheen tukiverkosto on hajallaan ympäri Suomea. Erilaisia hoidon mahdollisuuksia julkisen ja kolmannen sektorin osalta on kartoitettu ahkerasti, mutta polut johtavat umpikujaan.  Äidin huoli oman lapsen turvallisuudesta ja hämmennys tuen puutteesta herätti ainakin minut.

Koululaisten kesälomat hurahtivat käyntiin ja perheiden lomajärjestelyt käyvät kuumana. Työelämän muutokset sekä monimuotoistuneet perheet haastavat perinteisen kesäloman vieton. Aiemmin heinäkuu on ollut tyypillinen lomakuukausi, nykyään vanhempien kesälomat ajoittuvat pitkin vuotta. Monissa perheissä kesä voi hyvin mennä töiden parissa. Alueellamme on työpaikkoja, joiden suurin työsesonki ajoittuu kesään. Lasten yksinoloa kotona halutaan minimoida ja lapselliset perheet joutuvat limittämään vanhempien lomia. Koko perheen yhteinen kesäloma supistuu tai sitä ei ole lainkaan. Monien perheiden isovanhemmat, vanhempien sisarukset ja muut läheiset eivät ole samalla paikkakunnalla, samassa maakunnassa tai edes samassa maassa. Yhden vanhemman perheet sekä perheet, joiden kouluikäiset lapset kaipaavat erityistä tukea, ovat kaikista haavoittuvimmassa asemassa.

Hulivili-karnevaali8

LAPE mukana Hulivilikarnevaaleilla heinäkuussa 2017 // Saara Hanhela

Tässä muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa mietin, miten kunnat sekä lasten ja perheiden palvelut ja muut toimijat vastaavat perheiden tarpeisiin? Miten lapsiystävällisyyden periaate ja arvo näkyy käytännössä?

Lapsia ja perheitä huomioiva lapsiystävällinen kesä vaatii ponnisteluja, yhdessä tekemistä ja sopimista, uudenlaista ajattelua. Miten teidän organisaatio voi tukea vanhemmuutta ja lapsiystävällisyyttä kesällä? Miten esim. varhaiskasvatus joustaa pienten, erityistä tukea tarvitsevien koululaisten hoidon suhteen? Mitä matalan kynnyksen toimintaa organisaationne voi tarjota lapsille pitkin kesää? Jos tarjoatte palveluja lapsiperheille, pystyttekö järjestelemään niin, ettei lappua tarvitse laittaa luukulle kesäkuukausina?

Ison kuvan muutokseen tarvitaan meitä jokaista: pieniä tekoja, mutta ennen kaikkea yhdessä koordinoitua koko kesän kattavaa hoitoa ja tukea kaikissa perhe-elämän tilanteissa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että lapset kokevat turvattomuutta ja vanhemmat riittämättömyyttä. Yhteisellä ajattelun ja toiminnan muutoksella voimme vahvistaa perheiden voimavaroja – myös kesäaikana.

Saara Hanhela
Hankekoordinaattori, LAPE Etelä-Savo

Waltti-askelia kohti lapsiystävällistä kuntaa ja maakuntaa

Julkaistu alunperin Länsi-Savon mielipide-palstalla 26.1.2018.

Perheiden keskuudessa on käyty viimeaikoina keskustelua Mikkelissä lapsille myönnetystä maksuttomasta Waltti-kortista ja sen käytöstä (mm. Länsi-Savon mielipidepalsta). Lisääkö vai vähentääkö se lasten mahdollisuutta osallistua ja liikkua? Valtakunnallisessa lapsi ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPEssa tavoitteena on lisätä lasten osallisuutta ja lasten ja perheiden hyvinvointia. Keskeistä on vahvistaa varhaista tukea ja avointa toimintaa. Waltti-kortin myöntäminen lapsille on askel hyvään suuntaan. Kuntien päätöksenteossa on ollut aito halu lisätä lapsiystävällistä toimintakulttuuria.

Waltti-kortin antamia mahdollisuuksia on hyvä tarkastella vähän laajemmin. Bussilla liikkuessaan lapset lähtevät joka tapauksessa liikkeelle, bussi ei nouda heitä kotiovelta ja samalla he oppivat kulkemaan julkisilla kulkuvälineillä ja heidän itsenäiset osallistumismahdollisuudet lisääntyvät. Varsinkin kauempana asuville mahdollisuudet harrastaa ovat kasvaneet. Koulupäivän sisällä erilaiset vierailut ja liikkuminen mahdollistuvat paremmin, kun voidaan käyttää waltti-korttia. Kortin käyttö valitettavasti vähentää joidenkin lähellä koulua asuvien lasten koulumatkaliikkumista. Sama haaste on niiden lasten kohdalla, joilla vanhempien kuljetuspalvelu toimii koulupäivisin. Jokaisen lapsen ja perheen tarpeet ovat yksilöllisiä ja ratkaisut kulkemisesta tehdään niiden pohjalta. Me vanhempina voimme sopia lasten kanssa perheen omat pelisäännöt liikkumiselle ja kannustaa lapsia ja nuoria omatoimiseen liikkumiseen ja osallistumiseen. Voimme sopia luokkayhteisönä tai naapureiden kanssa yhteisiä periaatteita lasten koulu- ja harrastusmatkoihin. Bussilla liikkumisessa on kysymys paljon muustakin kuin liikunnasta. Heillä tulee olla hyvät mahdollisuudet harrastaa, tavata kavereita ja olla osana erilaista yhteisöllistä toimintaa. Voisiko bussikortilla vähentää myös yksinäisyyden kokemuksia?

Etelä-Savon nuoret vaikuttajat ovat nostaneet esille Waltti-kortin käyttöön liittyen ikäkysymyksen. Miksi korttia ei myönnetä toisen asteen opinnoissa oleville nuorille, jotka joutuvat itse kustantamaan matkansa ja opiskeluvälineensä. Heillä ei ole käytössä lähikouluja. Bussikortin myöntäminen olisi heille iso auttavan käden ojennus. Olisiko syytä pohtia, mille ikäryhmälle Waltti-kortin käyttö kannattaisi kohdentaa?

Kokeillaan ja kehitetään yhdessä waltti-kortin käyttöä. Yksi tapa saada päätöksenteon tueksi erilaisia näkökulmia kustannusten lisäksi, on toteuttaa asiaan liittyen lapsivaikutusten arviointi. Siinä voitaisiin kuulla lapasia, nuoria ja perheitä toimijoiden näkemysten lisäksi. Rakennetaan yhdessä Etelä-Savo, jossa lasten, nuorten ja perheiden on hyvä elää ja olla osallisena.  Perheet ovat tervetulleita to 8.2. klo 18 Mikkelin kaupungin virastotalon lounashuoneelle kahvittelun lomassa keskustelemaan miltä lasten, nuorten ja perheiden toiminta ja palvelut Mikkelissä näyttäytyvät. Nähdään siellä!

Katja Saukkonen
LAPE Etelä-Savo muutosagentti

Perheiden ilta MIKKELI 8.2.2018-page-001