Parisuhteen tuen kortti – työkalu tarpeeseen

Parisuhde on keskeinen osa perheen hyvinvointia

Vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Kun vanhemmat voivat hyvin, lapsikin voi hyvin.

Parisuhde on perheen jalusta.
Kun tuemme parisuhdetta, tuemme myös vanhemmuutta.

Näillä ajatuksilla eri ammattilaiset pohtivat parisuhteen tuen merkitystä LAPE Etelä-Savon työryhmissä. Parisuhteen merkitys lapsen ja koko perheen hyvinvoinnille tiedostetaan erittäin hyvin.

Kun ammattilaisten kanssa keskusteltiin, kuinka he konkreettisesti tukevat parisuhdetta perheiden kanssa työskentelyssä, löytyikin jo enemmän hajontaan. Joillekin työntekijöille vanhempien parisuhteesta puhuminen on luontevaa ja olennainen osa omaa työnkuvaa. Moni ammattilainen kuitenkin myöntää parisuhteen olevan toisinaan myös arka aihe nostaa esille. Parisuhde koetaan henkilökohtaiseksi asiaksi eikä sen puheeksi ottaminen ole aina helppoa.

Perheet toivovat parisuhteen puheeksiottoa

Asiasta ei uskalleta puhua.
Parisuhteesta puhumiselle ei ole varattu aikaa.

Parisuhteen vahvistamista eri ammattilaisten suunnalta.
Kysyttäisiin miten parisuhde voi.

Koulutusta työntekijöille, että olisi valmiuksia tukea oikeasti parisuhdetta.

Perheiden vastauksissa esitetään, olisiko mahdollista saada parisuhteeseen matalan kynnyksen keskusteluapua ammattilaisilta. Kaikki vanhemmat eivät halua puhua parisuhteestaan muiden kuin oman kumppanin tai ystävien kanssa, mutta iso osa kuitenkin toivoo, että parisuhteesta puhuttaisiin avoimemmin ja tarjottaisiin tukea jo varhain.

Työkalu parisuhteesta puhumisen tueksi

Perheiltä ja toimijoilta saatujen toiveiden ja ajatusten pohjalta lähdimme kehittämään Parisuhteen tuen korttia. Idea kortista sai innostuneen vastaanoton ammattilaisilta, aiemmat työkalut ovat olleet laajoja ja vaatineet enemmän työskentelyaikaa. LAPEn oma parisuhteen tuen kortti on helppo antaa perheelle kotiin mukaan tai käydä kortin kautta teemoja läpi yhdessä vanhempien kanssa. Kortin lopullista muotoa on hiottu useaan otteeseen, sitä ovat kommentoineet parisuhteen tuen ammattilaiset ja vanhemmat. Lisäksi se on käynyt testattavana pariskunnilla ja ollut kokeilussa työntekijöiden ja vanhempien välisessä työskentelyssä. Yhdessä on työstetty helmi, työkalu tarpeeseen.

Parisuhteen tuki-ETUPUOLI

Kortin etupuolella kuvataan parisuhteen keskeiset teemat: läheisyys, yhteiset arvot, vuorovaikutus ja vastuun jakaminen. Kääntöpuolella pariskunta haastetaan yhteiseen tehtävään. Keskustelun kautta avataan omia ajatuksia ja keskitytään kuulemaan parisuhteen toista osapuolta. Kortti tarjoaa konkreettisen mahdollisuuden sopia yhdessä, mitä osa-aluetta lähdetään kehittämään ja milloin tarkistetaan, onko muutosta tapahtunut.

Parisuhteen tuki-TAKAPUOLI.png

Kortin tavoite on herätellä vanhempia miettimään parisuhteen tilaa ja käymään yhteistä keskustelua. Ammattilaisille kortti tarjoaa helpon, konkreettisen välineen ottaa parisuhde puheeksi vanhempien kanssa. Mukana kehittämisessä olleet ammattilaiset ideoivat, että korttia voi käyttää myös muiden menetelmien tai työkalujen rinnalla (esim. parisuhteen roolikartta, parisuhteemme arvot -opas). Parisuhteen tuen työskentelyä voi ohjata kortin avulla myös ensin pienin askelin ja sitten kokonaisvaltaisemmin.

Tulosta kortti tästä: Parisuhteen tuen kortti

Kokeile itse omassa parisuhteessasi tai ota käyttöön työssäsi perheiden voimavarojen vahvistamiseksi.

LAPE hankekoordinaattorit
Katri Manninen, MLL Järvi-Suomen piiri
Saara Hanhela, Essote

Rakas mieheni Sami,

olen kirjoittanut sinulle varmaan kymmenen kirjettä, mutta en ole saanut niitä valmiiksi. Tuntuu niin vaikealta kirjoittaa, mutta koska puhuminenkaan ei vie meitä eteenpäin, yritän nyt tätä.

Minulla on sinua ikävä. Tuntuu kuin olisit kadonnut, vaikka olet siinä ihan lähellä. Istut koneella, selailet nettiä. Yritän puhua sinulle, mutta sanani eivät tavoita sinua. Kyllähän sinä vastaat, hymähdät jotain, mutta katoat taas sinne jonnekin. Ja sitten minä menetän hermoni. Sanon rumasti, syytän ja sinä menet yhä kauemmaksi. Lapsetkin kärsivät, tiedän. Eikä se ole sinun syytäsi. Meillä kummallakin on osamme tässä sopassa, jonka keitimme. Sami, ei sen pitänyt mennä näin.

Muistatko, kun istuimme laiturilla ja puhuimme siitä, millaista meillä on sitten joskus, kun meillä on lapsia? Meillä oli aikaa, meillä oli puhetta ja meillä oli läheisyyttä. Sitten syntyivät Joonas ja Juuso ja Emilia. Vaikka olimme yhdessä, emme enää samalla tavalla puhuneet. Olit paljon töissä, ja minä kotona. Päivät itkuisten lasten kanssa olivat pitkiä. Minä odotin ja kaipasin sinua kotiin. Kun sitten tulit, olit väsynyt, kuten minäkin. Työnsin Juuson syliisi ja aloin laittaa ruokaa.

Kaipasin lähellesi, syliisi, mieleesi. Olit hiljainen, mietteliäs. Kysyin, mitä mietit, mutta et vastannut. ”Töitä, tekemättömiä töitä”, saatoit sanoa. Lapset tarvitsivat sinua, annoit heille aikaasi. Kun lapset olivat nukkumassa, ikäväni huusi sinua, mutta olit jo kaukana. Sanoin ilkeästi, tölväisin, syytin

Tuli se hetki, kun en enää kaivannut sinua. En kaivannut, en vihannut, en halunnut. Niin monta vuotta olin odottanut. Yhtä monta vuotta olin pettynyt. Välissämme oleva etäisyys kasvoi kasvamistaan ja hiljaisuuden määrä, puhumattomien lauseiden lista, sanomattomien sanojen suuruus, täyttivät mieleni. Enkä minä enää halunnut kaivata sinua. Eronkin otin puheeksi. Mutta en minä sitä halunnut, en minä sitä halua. Minä kaipaan sinua Sami. Minä tiedän, että olet siellä jossakin. Haluan tutustua sinuun uudestaan, haluan löytää tien luoksesi. Voitko auttaa minua?

Rakkaudella
vaimosi Sini

Rakas Sini,

kirjoitit minulle kirjeen. Olen yrittänyt vastata, mutta paperi on jäänyt tyhjäksi. Ei ollut helppo lukea kirjettäsi. Olen mokannut, tiedän sen. Välillämme on ollut hiljaista jo pitkään. Vaikea sitä on sanoiksi muuttaa. Mutta olen minä yrittänyt. Olen kertonut töistä, puhunut lapsista, mutta väärällä lailla puhun tai vääristä asioista. Riitelyksi se sitten menee. En minä osaa oikeita sanoja valita tai sillä lailla puhua, kun toivot. Olet minulle vihainen. En tiedä, kuinka voisin korjata tilanteen. Oikeassa olet, että olemme tämän sopan yhdessä keittäneet.

Oletko huomannut, että olen yrittänyt tehdä kaikkeni meidän perheen eteen? Usein mietin, huomaatko sen, minkä teen, vai näetkö sen, mikä jää tekemättä. Käyn töissä, että voisit olla lasten kanssa kotona. Arvostan todella paljon sitä, että jaksat hoitaa arjen. Tiedän, ettei se ole helppoa. Olen omalla tavallani halunnut auttaa, että saisit edes iltaisin pienen lepohetken. Olen pitänyt talon kunnossa, huoltanut autoa ja osallistunut kotitöihin. Onhan sinulla paljon enemmän kotitöitä, kun olet nyt kotona lasten kanssa. Olen väsynyt töistä ja kotiin tullessa alkaa toinen työpäivä. Tiedän, että niin sinullakin. Kai se tietokone on minulle jonkinlainen pakopaikka ja hengähdystauko.

Tuntuu, etten osaa tehdä asioita niin kuin sinä haluat. Sanot, että siivoan väärin tai pesen pyykit väärällä lailla. Enhän minäkään vaadi sinua korjaamaan autoa, koska tiedän, ettet osaa. Miksi minun pitäisi osata kaikki kotityöt? Välillä tuntuu, että vaatimuksesi ovat kohtuuttomia. En minä osaa korulauseita puhua. En rakkauttani jatkuvasti julistaa. Mutta kyllähän sinä sen tiedät, että rakastan.

Muistan kyllä kun ennen lasten syntymää meillä oli tapana istua laiturilla ja puhua. Puhuminen ja lähellä oleminen oli silloin helppoa. Olen viime vuosien aikana monta kertaa yrittänyt tulla viereesi, mutta menet heti kauemmaksi. Et taida haluta enää minua? Koska en tiedä, mitä sanoa, olen vain hiljaa.

Vieläkin Sini olet maailman kaunein nainen. Kirjoitit kaipaavasi tietä luokseni. Sini, tässä minä olen.

Miehesi Sami


Sari-Annika Pettinen

Kirjoittaja on perheterapeutti, joka työskentelee Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa diakonian ja erityistyöalojen johtajana. Hänen alaisuudessaan toimii muun muassa perheasiain neuvottelukeskus. Kirjoittaja on aktiivisesti mukana Etelä-Savon LAPE-työssä, hän toimii projektiryhmän ja maakunnallisen LAPE-työryhmän jäsenenä.

Tekstit on julkaistu aiemmin Mikkelin tuomiokirkoseurakunnan Polussa.

www.apuaeroon.fi – mahdollisuus saada apua helposti ja nopeasti

Nettiauttaminen on tämän päivän keino tavoittaa hankalien kysymysten ja asioiden kanssa painivia ihmisiä. Osaltaan vaikuttamassa ovat sosiaalisen median helppous ja arkipäiväistyminen, johon välineet löytyvät lähes jokaiselta. Netistä avun hakemisen taustalla ei välttämättä ole somen helppous, vaan syyt voivat olla hyvinkin syvällä. Oma, mieltä painava asia saatetaan kokea häpeällisenä tai ehkäpä ei vaan ole sellaista ihmistä, jolle siitä kertoa. Usein ero koetaan tällaisena haasteellisena asiana, josta puhuminen voi olla vaikeaa.

Lape Etelä-Savossa on tehty vuonna 2017 yhteistyössä Xamkin kanssa kartoitusta asiakkaiden kokemuksista ja tarpeista perheiden palveluihin liittyen. Eroauttaminen oli yksi kartoituksen alueista. Tähän teemaan liittyi monia asioita, miksi avun saaminen koettiin hankalaksi. Odotukset ja saatu apu eivät useinkaan kohdanneet. Toisaalta erosta keskusteleminen lapsen kuullen esimerkiksi neuvolassa ei tuntunut vanhemmista mielekkäältä. Pienen paikkakunnan haittana oleva tuttuus oli myös yksi syy puhumisen haasteellisuuteen. Isona ongelmana koettiin myös, että ei tiedetty mistä apua voisi hakea tai sitä ei saanut ennen kuin oli itse aktiivinen.

www.apuaeroon.fi

Se mitä palveluilta toivottiin, oli mahdollisuus sähköiseen ja anonyymisti tapahtuvaan asiointiin. Unohtamatta kuitenkaan aidon kohtaamisen mahdollisuutta palveluissa. Kaikki eivät hyödy nettiauttamisesta, joten tässäkin on muistettava meidän erilaisuus ihmisinä. Toisille nettiauttaminen ja Chat-palvelut voivat kuitenkin olla ainutlaatuinen mahdollisuus tulla kuulluksi ja saada tukea. Nettiauttamisen haasteeseen ollaan Etelä-Savossa haluttu tarttua ja apuaeroon.fi -sivuston Chat-palveluissa aloittaa maaliskuussa myös eteläsavolaisia auttajia vastaamaan eroon liittyviin kysymyksiin.

Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämä apuaeroon.fi -palvelu antaa mahdollisuuden saada tietoa erosta, vanhemmuudesta eron jälkeen sekä eron vaikutuksesta lapsen kokemukseen ja erosta keskusteluun lapsen kanssa. Sivustolta pääsee etsimään alueellisesti eropalveluja ja yhteystietoja. Siellä on myös mahdollisuus käydä chatin kautta keskustelua eroon liittyvistä asioista nimettömänä. Chattiin voi ja kannattaa osallistua matalalla kynnyksellä, millaisten eroon liittyvien kysymysten kanssa vaan.

Ei kannata arpoa, vaan rohkeasti kysyä! Älä jää yksin ajatustesi kanssa.

Käy kurkkaamassa ja kerro myös kaverille: www.apuaeroon.fi 

Tiina Kainulainen
Eroauttamisen hankekoordinaattori
LAPE Etelä-Savo

apuaeroon kuvakaappaus
Kuvakaappaus http://www.apuaeroon.fi -sivustolta.

 

Meneekö lapsi vanhempien erotessa pesuveden mukana?

Vanhempien eron kokee Suomessa vuosittain noin 30 000 lasta.

Ero on kaikille perheenjäsenille usein vaikea ja haavoittava tilanne. Arvoisan lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien ero on yksi yleisimmistä stressitekijöistä lapsen elämässä. Hän kannustaa uudessa kirjassaan (Lapsi ja ero) vanhempia harkitsemaan kahdesti ennen eropäätöstä. Koska pienten alle kouluikäisten lasten vanhemmat eroavat useimmin, ajattelee Sinkkonen, että eroissa olisi kyse unen puutteesta, rahahuolista ja kaikista muistakin pienten lasten perheitä stressaavista asioista, joita ratkotaan eroamalla.

”Vanhempien hyvä parisuhde on lapsen koti”, tähdentää Sinkkonen. Mietin tätä kirjoittaessani, kuinka moni eroaa hyvästä parisuhteesta. Mikä voisi olla hyvä syy lähteä ”lätkimään” hyvästä suhteesta?

Erossa lapsia vahingoittaa eniten vanhempien välinen vihamielisyys ja pitkittynyt riitely.

Blogi_PiaKun omat tunteet myllertävät, vanhemmat eivät aina jaksa huomioida sitä, kuinka ero voi satuttaa lapsia. Myös lapsella tulee olla lupa tuntea tunteitaan, ajatella hyvää molemmista vanhemmistaan ja ylläpitää TURVALLISIA suhteita molempiin vanhempiinsa. Sana turvallisia täytyi kirjoittaa isolla, koska joskus vanhemman kauna, katkeruus ja viha ex-kumppania kohtaan saa mustamaalaamaan toista vanhempaa ja kostamaan lapsen kautta.

Joskus huoltajuusriidat venyvät pitkiksi eikä yhteisymmärrystä lapsen parhaasta löydy  yrityksistä huolimatta. Kärsijänä näissä tilanteissa on lapsi. Jari Sinkkonen sanoo, että ”yksinhuoltajan pitää muistaa vaalia lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Pahimmillaan erotilanne johtaa lapsen vieraannuttamiseen. Se on lapsen aivopesua ja lapsi voi kärsiä siitä samalla tavoin kuin uskonnollisen kultin uhri”. Tämän allekirjoitan ja samalla kysyn, millainen kasvaa lapsesta, joka oppii kohtelemaan toisia huonosti ja/tai halveksimaan omaa vanhempaansa?

Työssäni LAPE Etelä-Savon eroauttamisen koordinaattorina ja VARJO-hankkeen työntekijänä kuulen paljon kokemuksia huonoista ja haastavista eroista. Vanhemman toiminta voi myös silloin vaikuttaa vieraannuttamiselta, kun vanhempi pyrkii rajoittamaan lastensa ja toisen vanhemman tapaamisia. Suhteessa vieraannuttajiin näillä vanhemmilla on kuitenkin se perustavanlaatuinen ero, että he todella toivovat lapsensa ja toisen vanhemman suhteen säilyvän. Lisäksi he haluavat  lastensa olevan turvallisessa suhteessa toiseen vanhempaansa. Ammattilaisten tulisi aiempaa paremmin pystyä arvioimaan vanhemmuuden laatua erotilanteissa, tähän ei olosuhdeselvityksissä usein riittävästi paneuduta tai pystytä.

Blogi_Pia2

Myös vanhempien erotessa lapsilla on perustarve ja oikeus:

  • Turvaan ja suojeluun
  • Rakkauteen
  • Hoivaan ja hoitoon
  • Kunnioitukseen ja hyväksyntään
  • Nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen
  • Iänmukaisiin virikkeisiin

Ennen kaikkea lapselle kuuluu oikeus lämpimään, lapsen tunteet ja rajat huomioivaan vuorovaikutukseen vanhempansa kanssa!

Pia Marttala
LAPE Etelä-Savo eroauttamisen koordinaattori
psykologi, VARJO-hanke