vanhemmuus

Parisuhteen tuen kortti – työkalu tarpeeseen

/ lapeetelasavo / Jätä kommentti

Parisuhde on keskeinen osa perheen hyvinvointia

Vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Kun vanhemmat voivat hyvin, lapsikin voi hyvin.
Parisuhde on perheen jalusta.
Kun tuemme parisuhdetta, tuemme myös vanhemmuutta.

Näillä ajatuksilla eri ammattilaiset pohtivat parisuhteen tuen merkitystä LAPE Etelä-Savon työryhmissä. Parisuhteen merkitys lapsen ja koko perheen hyvinvoinnille tiedostetaan erittäin hyvin.

Kun ammattilaisten kanssa keskusteltiin, kuinka he konkreettisesti tukevat parisuhdetta perheiden kanssa työskentelyssä, löytyikin jo enemmän hajontaan. Joillekin työntekijöille vanhempien parisuhteesta puhuminen on luontevaa ja olennainen osa omaa työnkuvaa. Moni ammattilainen kuitenkin myöntää parisuhteen olevan toisinaan myös arka aihe nostaa esille. Parisuhde koetaan henkilökohtaiseksi asiaksi eikä sen puheeksi ottaminen ole aina helppoa.

Perheet toivovat parisuhteen puheeksiottoa

Asiasta ei uskalleta puhua.
Parisuhteesta puhumiselle ei ole varattu aikaa.
Parisuhteen vahvistamista eri ammattilaisten suunnalta.
Kysyttäisiin miten parisuhde voi.
Koulutusta työntekijöille, että olisi valmiuksia tukea oikeasti parisuhdetta.

Perheiden vastauksissa esitetään, olisiko mahdollista saada parisuhteeseen matalan kynnyksen keskusteluapua ammattilaisilta. Kaikki vanhemmat eivät halua puhua parisuhteestaan muiden kuin oman kumppanin tai ystävien kanssa, mutta iso osa kuitenkin toivoo, että parisuhteesta puhuttaisiin avoimemmin ja tarjottaisiin tukea jo varhain.

Työkalu parisuhteesta puhumisen tueksi

Perheiltä ja toimijoilta saatujen toiveiden ja ajatusten pohjalta lähdimme kehittämään Parisuhteen tuen korttia. Idea kortista sai innostuneen vastaanoton ammattilaisilta, aiemmat työkalut ovat olleet laajoja ja vaatineet enemmän työskentelyaikaa. LAPEn oma parisuhteen tuen kortti on helppo antaa perheelle kotiin mukaan tai käydä kortin kautta teemoja läpi yhdessä vanhempien kanssa. Kortin lopullista muotoa on hiottu useaan otteeseen, sitä ovat kommentoineet parisuhteen tuen ammattilaiset ja vanhemmat. Lisäksi se on käynyt testattavana pariskunnilla ja ollut kokeilussa työntekijöiden ja vanhempien välisessä työskentelyssä. Yhdessä on työstetty helmi, työkalu tarpeeseen.

Parisuhteen tuki-ETUPUOLI

Kortin etupuolella kuvataan parisuhteen keskeiset teemat: läheisyys, yhteiset arvot, vuorovaikutus ja vastuun jakaminen. Kääntöpuolella pariskunta haastetaan yhteiseen tehtävään. Keskustelun kautta avataan omia ajatuksia ja keskitytään kuulemaan parisuhteen toista osapuolta. Kortti tarjoaa konkreettisen mahdollisuuden sopia yhdessä, mitä osa-aluetta lähdetään kehittämään ja milloin tarkistetaan, onko muutosta tapahtunut.

Parisuhteen tuki-TAKAPUOLI.png

Kortin tavoite on herätellä vanhempia miettimään parisuhteen tilaa ja käymään yhteistä keskustelua. Ammattilaisille kortti tarjoaa helpon, konkreettisen välineen ottaa parisuhde puheeksi vanhempien kanssa. Mukana kehittämisessä olleet ammattilaiset ideoivat, että korttia voi käyttää myös muiden menetelmien tai työkalujen rinnalla (esim. parisuhteen roolikartta, parisuhteemme arvot -opas). Parisuhteen tuen työskentelyä voi ohjata kortin avulla myös ensin pienin askelin ja sitten kokonaisvaltaisemmin.

Tulosta kortti tästä: Parisuhteen tuen kortti

Kokeile itse omassa parisuhteessasi tai ota käyttöön työssäsi perheiden voimavarojen vahvistamiseksi.

LAPE hankekoordinaattorit
Katri Manninen, MLL Järvi-Suomen piiri
Saara Hanhela, Essote

Kertomus eteläsavolaisten perheiden arjesta.

/ lapeetelasavo / Jätä kommentti

Mummu lähetti postikortin. Se laitettiin jääkaapin oveen. Jääkaapista isi lorautti maitoa kahviin. Ennenkuin kahvi on juotu, ei tehdä mitään. Leikin sillä välin kissan kanssa. Siinä kortissakin on kissa, joka on harmaa ja näyttää melkein yhtä vanhalta kun mummu. Isovanhemmat on mahtavia, ne auttaa, kun tarvitsemme tukea ja tsemppiä ja kun haluamme puolisoni kanssa käydä kahdestaan rauhassa kaupassa. Lapset nauttii, kun on hyvää ruokaa. Spagetti kuulemma on. Ja mehukeitto. Sitä tarjotaan joka päivä päikyssä. Päikyn täti puistelee päätään: ”ei nyt ihan joka päivä”. Päiväkoti saisi kyllä olla vähän lähempänä. Ja sitä on vaikea ymmärtää, miksi jonkun perheen lapset joutuvat eri päiväkoteihin? Silloin on hyvä arki vaakalaudalla. Lauta on erinomainen asia, koska leikkipuistojen keinut ja liukumäet on laudasta. Ne, jos mitkä, helpottaa lapsiperheen arkea. Kiitos kiikuista kaupungin miehet, joilla on kypärät päässä! Jääkiekkoharrastuksessa kypärä on tärkeä. Olen harrastanut jääkiekkoa jo kolme viikkoa, eli osaan jo tosi paljon asioita – melkein yhtä paljon kun ammattilaiset. Isona minusta tulee Neymar. Paitsi hän pelaa jalkapalloa, huomauttaa äiti. Äitit tietää paljon asioita. Parasta on, kun äiti ja isä tietää saman verran samoista asioista, eikä synny riitaa. Jos syntyy, menen omaan huoneeseen, koska riitelyä ja huutoa en halua kuulla. Joskus vaan tämänkin super-äidin raivo pulpahtaa pintaan ja tuntuu, että on pakko huutaa. Huutamisen hillintään auttaa vertaistuki. Olisi tosi hyvä, jos tukiryhmät olisi nähtävillä netissä yhdestä paikasta. Kävin Essoten verkkosivuilla etsimässä. Se oli turhauttavaa. En mene uudestaan. Uudestaan, uudestaan! Huutaa lapsi, kun hän on ollut ekaa kertaa luokkakaverilla yökylässä. Meidän kylällä kaikki moikkaa kaikkia, siitä syntyy hyvä yhteisöllisyyden tunne. Silloin tuntuu pahalta mennä kouluun, jos mulla ei ole siellä yhtään kaveria. Kaverit on niin tärkeitä. Lapsille ja vanhemmille. Mun kaverit asuu muualla Suomessa ja maailmalla. Siksi usein mietin, voisiko näihin vanhemmuuden haasteisiin ja parisuhteeseen saada keskusteluapua ihan ammattilaisilta? Jotenkin tuntuu, että tuki on arviointien ja lomakkeiden, lähetteiden takana. Ja minä vain haluaisin purkaa ajatuksiani jollekin muulle kuin puolisolle. ”Puoliso on sellainen, joka tykkää mun äidistä ja minusta. Se hymyilee ja ottaa mut mukaan, kun viedään joulukortit postiin.”

Koottu eteläsavolaisilta lapsilta, nuorilta ja vanhemmilta saaduista Hyvä arki & Kiva päivä -teksteistä ja kuvista.

Saara Hanhela, Hankekoordinaattori
LAPE Etelä-Savo

2.3 Uusioperhe

Kehittäjävanhempana Rantasalmella

/ lapeetelasavo / Jätä kommentti

Huh! Mistä päästä aloittaisin. Kokeilin jo tehdä netissä hakua käyttäen hakusanoja ”lapsiperhepalvelut Rantasalmella”. Selkeästi ei mitään noussut heti esille, muuta kuin toimintasuunnitelman näköinen tiedosto. Ei näin! Seuraava kohde: Rantasalmen kunnan sivut. Hakeako alaotsikolla koulut ja opiskelu, varhaiskasvatus, sosiaalipalvelut, nuoriso, sivistystoimi… ? Saisiko kaikki kivasti yhden otsikon alle. Helpottaisi huomattavasti hakua.

Olen muuttanut Rantasalmelle noin kaksi vuotta sitten. Tuntuu etten vieläkään ole oikein perillä mitä kaikkea meillä täällä on. Olisiko näin että toimintaa ja tukea on jopa niin paljon, ettei yksinkertaisesti tiedä edes mitä etsiä? Jos paikalliselta kysyy, vastaus on: ”Meillä on puhallinorkesteri ja teatteri”. Hyvä, mutta mitä jos ei ole muusikkoja tai näyttelijöitä perheessä?

rantasalmi.fi

Kuvakaappaus http://www.rantasalmi.fi -sivustolta.

Vanhasta tottumuksesta tiesin että seurakunta ainakin järjestää kerhoja, joten katse suuntautui sinne. Nappiosuma! Yhdessä varhaiskasvatuksen kanssa on maksuttomia kerhoja alle kouluikäisille, joita järjestetään ilman vanhempaa ja vanhemman kanssa. Sinne siis! Sieltä sain lisätietoa, että varhaiskasvatus järjestää omassa tilassa myös avoimia, maksuttomia kerhoja. Mitenkäs meidän nuori, teini-ikäinen? Loistavaa, Rantasalmella on Nuokkari, maksuton paikka jonne nuoret voi mennä koulun jälkeen, aukioloajat vaihtelevat viikottain, samoin ikäjakauma: tiettyinä päivinä tietyn ikäisille. Haa! Nuorille järjestetään myös matkoja, mm. Elämä Lapselle -konserttiin ja shoppailemaan. Näissä ei tiettävästi ole edes ikärajaa? Koko perheelle avoimia matkoja, joille voi ilmoittautua, matkat maksavat jonkin verran, samoin jos on konsertti tms. liput pitää lunastaa itse.

Kesäaikana vähän vilkastuu ja toisaalta rauhoittuu. Nuokkari menee kiinni, kerhot jäävät kesälomille, MUTTA leikkipuistossa alkaa varhaiskasvatuksen järjestämä maksuton leikkipuistokerho johon otetaan tietyn ikäisiä lapsia. Myös maksuttomat uimakoulut alkavat, sijoittuen jopa neljälle (?) eri alueelle. Nuorille ei valitettavasti ole oikein mitään, siinä olisi korjaamisen kohta. Nuoret ovat aika vallattomia kesäisin, aika käy pitkäksi, joten heille voisi tarjota jotain.
Syksyn/talven aikana tuetaan mm. uimista järjestämällä kyyditykset Juvan uimahallille. Liput lunastetaan itse, matka on muistaakseni maksuton.

Kirjastoon on pikkuhiljaa levinnyt enemmän lapsiperheille sunnattua toimintaa. MLL järjestää kouluvuoden aikana parin viikon välein maksuttomia satutunteja, jotka on tarkoitettu alle kouluikäisille, mutta on avoimessa tilassa, joten vapaa pääsy. Keväällä varhaiskasvatus ja neuvola (?) järjestivät maksutonta muskaria, joka oli suunnattu alle 3-vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmille. Joka syksy järjestetään Taiteiden ilta jossa on paljon ohjelmaa lapsille ja perheille. Nyt alkoi pyörimään myös Vanhempainkahvila, johon toivoisin enemmän osallistujia vanhemmista. Onko niin, että tieto ei kulkeudu vanhemmille että Vanhempainkahvila on, vai onko kynnys tulla paikalle liian korkea? Ollaanko me somestuttu liikaa?

Vanhempainkahvilan logo_Rantasalmi

Päätin lähteä kehittäjävanhemmaksi ollakseni enemmän kartalla mitä kunnassa tapahtuu. Toinen lapsista on teini, jolla ei ole ikinä mitään tekemistä ja toinen koulutaivaltaan aloitteleva, jolla on kaikki uusi edessä. Todellakin, toivoisin tapaavani muita vanhempia, keskellä ei-mitään asuvana olisi kiva tavata muita aikuisia ja saada mahdollisesti uusia kavereita, kenen luona voisi vierailla ja ketä voisi tavata, kutsua kylään – koskien siis lapsia ja omaa itseäni.

Kehittäjävanhempi, Rantasalmi

Rakas mieheni Sami,

/ lapeetelasavo / Jätä kommentti

olen kirjoittanut sinulle varmaan kymmenen kirjettä, mutta en ole saanut niitä valmiiksi. Tuntuu niin vaikealta kirjoittaa, mutta koska puhuminenkaan ei vie meitä eteenpäin, yritän nyt tätä.

Minulla on sinua ikävä. Tuntuu kuin olisit kadonnut, vaikka olet siinä ihan lähellä. Istut koneella, selailet nettiä. Yritän puhua sinulle, mutta sanani eivät tavoita sinua. Kyllähän sinä vastaat, hymähdät jotain, mutta katoat taas sinne jonnekin. Ja sitten minä menetän hermoni. Sanon rumasti, syytän ja sinä menet yhä kauemmaksi. Lapsetkin kärsivät, tiedän. Eikä se ole sinun syytäsi. Meillä kummallakin on osamme tässä sopassa, jonka keitimme. Sami, ei sen pitänyt mennä näin.

Muistatko, kun istuimme laiturilla ja puhuimme siitä, millaista meillä on sitten joskus, kun meillä on lapsia? Meillä oli aikaa, meillä oli puhetta ja meillä oli läheisyyttä. Sitten syntyivät Joonas ja Juuso ja Emilia. Vaikka olimme yhdessä, emme enää samalla tavalla puhuneet. Olit paljon töissä, ja minä kotona. Päivät itkuisten lasten kanssa olivat pitkiä. Minä odotin ja kaipasin sinua kotiin. Kun sitten tulit, olit väsynyt, kuten minäkin. Työnsin Juuson syliisi ja aloin laittaa ruokaa.

Kaipasin lähellesi, syliisi, mieleesi. Olit hiljainen, mietteliäs. Kysyin, mitä mietit, mutta et vastannut. ”Töitä, tekemättömiä töitä”, saatoit sanoa. Lapset tarvitsivat sinua, annoit heille aikaasi. Kun lapset olivat nukkumassa, ikäväni huusi sinua, mutta olit jo kaukana. Sanoin ilkeästi, tölväisin, syytin

Tuli se hetki, kun en enää kaivannut sinua. En kaivannut, en vihannut, en halunnut. Niin monta vuotta olin odottanut. Yhtä monta vuotta olin pettynyt. Välissämme oleva etäisyys kasvoi kasvamistaan ja hiljaisuuden määrä, puhumattomien lauseiden lista, sanomattomien sanojen suuruus, täyttivät mieleni. Enkä minä enää halunnut kaivata sinua. Eronkin otin puheeksi. Mutta en minä sitä halunnut, en minä sitä halua. Minä kaipaan sinua Sami. Minä tiedän, että olet siellä jossakin. Haluan tutustua sinuun uudestaan, haluan löytää tien luoksesi. Voitko auttaa minua?

Rakkaudella
vaimosi Sini

Rakas Sini,

kirjoitit minulle kirjeen. Olen yrittänyt vastata, mutta paperi on jäänyt tyhjäksi. Ei ollut helppo lukea kirjettäsi. Olen mokannut, tiedän sen. Välillämme on ollut hiljaista jo pitkään. Vaikea sitä on sanoiksi muuttaa. Mutta olen minä yrittänyt. Olen kertonut töistä, puhunut lapsista, mutta väärällä lailla puhun tai vääristä asioista. Riitelyksi se sitten menee. En minä osaa oikeita sanoja valita tai sillä lailla puhua, kun toivot. Olet minulle vihainen. En tiedä, kuinka voisin korjata tilanteen. Oikeassa olet, että olemme tämän sopan yhdessä keittäneet.

Oletko huomannut, että olen yrittänyt tehdä kaikkeni meidän perheen eteen? Usein mietin, huomaatko sen, minkä teen, vai näetkö sen, mikä jää tekemättä. Käyn töissä, että voisit olla lasten kanssa kotona. Arvostan todella paljon sitä, että jaksat hoitaa arjen. Tiedän, ettei se ole helppoa. Olen omalla tavallani halunnut auttaa, että saisit edes iltaisin pienen lepohetken. Olen pitänyt talon kunnossa, huoltanut autoa ja osallistunut kotitöihin. Onhan sinulla paljon enemmän kotitöitä, kun olet nyt kotona lasten kanssa. Olen väsynyt töistä ja kotiin tullessa alkaa toinen työpäivä. Tiedän, että niin sinullakin. Kai se tietokone on minulle jonkinlainen pakopaikka ja hengähdystauko.

Tuntuu, etten osaa tehdä asioita niin kuin sinä haluat. Sanot, että siivoan väärin tai pesen pyykit väärällä lailla. Enhän minäkään vaadi sinua korjaamaan autoa, koska tiedän, ettet osaa. Miksi minun pitäisi osata kaikki kotityöt? Välillä tuntuu, että vaatimuksesi ovat kohtuuttomia. En minä osaa korulauseita puhua. En rakkauttani jatkuvasti julistaa. Mutta kyllähän sinä sen tiedät, että rakastan.

Muistan kyllä kun ennen lasten syntymää meillä oli tapana istua laiturilla ja puhua. Puhuminen ja lähellä oleminen oli silloin helppoa. Olen viime vuosien aikana monta kertaa yrittänyt tulla viereesi, mutta menet heti kauemmaksi. Et taida haluta enää minua? Koska en tiedä, mitä sanoa, olen vain hiljaa.

Vieläkin Sini olet maailman kaunein nainen. Kirjoitit kaipaavasi tietä luokseni. Sini, tässä minä olen.

Miehesi Sami


Sari-Annika Pettinen

Kirjoittaja on perheterapeutti, joka työskentelee Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa diakonian ja erityistyöalojen johtajana. Hänen alaisuudessaan toimii muun muassa perheasiain neuvottelukeskus. Kirjoittaja on aktiivisesti mukana Etelä-Savon LAPE-työssä, hän toimii projektiryhmän ja maakunnallisen LAPE-työryhmän jäsenenä.

Tekstit on julkaistu aiemmin Mikkelin tuomiokirkoseurakunnan Polussa.

Meneekö lapsi vanhempien erotessa pesuveden mukana?

/ lapeetelasavo / Jätä kommentti

Vanhempien eron kokee Suomessa vuosittain noin 30 000 lasta.

Ero on kaikille perheenjäsenille usein vaikea ja haavoittava tilanne. Arvoisan lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien ero on yksi yleisimmistä stressitekijöistä lapsen elämässä. Hän kannustaa uudessa kirjassaan (Lapsi ja ero) vanhempia harkitsemaan kahdesti ennen eropäätöstä. Koska pienten alle kouluikäisten lasten vanhemmat eroavat useimmin, ajattelee Sinkkonen, että eroissa olisi kyse unen puutteesta, rahahuolista ja kaikista muistakin pienten lasten perheitä stressaavista asioista, joita ratkotaan eroamalla.

”Vanhempien hyvä parisuhde on lapsen koti”, tähdentää Sinkkonen. Mietin tätä kirjoittaessani, kuinka moni eroaa hyvästä parisuhteesta. Mikä voisi olla hyvä syy lähteä ”lätkimään” hyvästä suhteesta?

Erossa lapsia vahingoittaa eniten vanhempien välinen vihamielisyys ja pitkittynyt riitely.

Blogi_PiaKun omat tunteet myllertävät, vanhemmat eivät aina jaksa huomioida sitä, kuinka ero voi satuttaa lapsia. Myös lapsella tulee olla lupa tuntea tunteitaan, ajatella hyvää molemmista vanhemmistaan ja ylläpitää TURVALLISIA suhteita molempiin vanhempiinsa. Sana turvallisia täytyi kirjoittaa isolla, koska joskus vanhemman kauna, katkeruus ja viha ex-kumppania kohtaan saa mustamaalaamaan toista vanhempaa ja kostamaan lapsen kautta.

Joskus huoltajuusriidat venyvät pitkiksi eikä yhteisymmärrystä lapsen parhaasta löydy  yrityksistä huolimatta. Kärsijänä näissä tilanteissa on lapsi. Jari Sinkkonen sanoo, että ”yksinhuoltajan pitää muistaa vaalia lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Pahimmillaan erotilanne johtaa lapsen vieraannuttamiseen. Se on lapsen aivopesua ja lapsi voi kärsiä siitä samalla tavoin kuin uskonnollisen kultin uhri”. Tämän allekirjoitan ja samalla kysyn, millainen kasvaa lapsesta, joka oppii kohtelemaan toisia huonosti ja/tai halveksimaan omaa vanhempaansa?

Työssäni LAPE Etelä-Savon eroauttamisen koordinaattorina ja VARJO-hankkeen työntekijänä kuulen paljon kokemuksia huonoista ja haastavista eroista. Vanhemman toiminta voi myös silloin vaikuttaa vieraannuttamiselta, kun vanhempi pyrkii rajoittamaan lastensa ja toisen vanhemman tapaamisia. Suhteessa vieraannuttajiin näillä vanhemmilla on kuitenkin se perustavanlaatuinen ero, että he todella toivovat lapsensa ja toisen vanhemman suhteen säilyvän. Lisäksi he haluavat  lastensa olevan turvallisessa suhteessa toiseen vanhempaansa. Ammattilaisten tulisi aiempaa paremmin pystyä arvioimaan vanhemmuuden laatua erotilanteissa, tähän ei olosuhdeselvityksissä usein riittävästi paneuduta tai pystytä.

Blogi_Pia2

Myös vanhempien erotessa lapsilla on perustarve ja oikeus:

  • Turvaan ja suojeluun
  • Rakkauteen
  • Hoivaan ja hoitoon
  • Kunnioitukseen ja hyväksyntään
  • Nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen
  • Iänmukaisiin virikkeisiin

Ennen kaikkea lapselle kuuluu oikeus lämpimään, lapsen tunteet ja rajat huomioivaan vuorovaikutukseen vanhempansa kanssa!

Pia Marttala
LAPE Etelä-Savo eroauttamisen koordinaattori
psykologi, VARJO-hanke

Se kasvaa, mitä kastelee.

/ lapeetelasavo / 2 kommenttia

Tätä kirjoitan nyt ehkä jopa enemmän itselleni kuin teille.

Kasvatuksen maailma on haastavaa. Joku sanoi, että se on nykypäivänä vielä haastavampaa kuin ennen. Tuosta en tiedä, mutta vaikeaa se on, ja kasvattajana tuntee itsensä hyvin useasti riittämättömäksi, jopa kelvottomaksi. Erityisesti noihin vajavuuden tunteisiin havahtuu ihan kotioloissa, kun rypistelee elämää eteenpäin omien lapsiensa kanssa. Töissä moni kasvattaja vielä jaksaa pitää tasonsa, mutta kun kotiovi aukeaa, niin sitä laskeutuu niin helposti sille ikätasolle, millä oma lapsi sattuu olemaan.

Olen saanut sivusta seurata sekä työssäni, että vanhempana lukuisien ammattikasvattajien työtä lapsien ja nuorien parissa. Nöyränä täytyy hattu ottaa kouraan ja kiittää. Vahva pedagoginen osaaminen, omistautuminen melko pienipalkkaiseen työhön ja lapsien kasvun tukemiseen on hämmästyttävää. Uskon sen olevan näinkin hyvinvoivan yhteiskuntamme merkittävimpiä edellytyksiä. Toki teemme virheitä ja niitä tekee jokainen. Kuitenkin se intensiteetti ja arvostus, mitä kasvattamiseen aina varhaiskasvatuksesta opiskelijoiden maailmaan saakka näkee, on huima. Sitä tekevät päiväkodit, koulut, kaupunki, oppilaitokset, sote-väki, seurakunnat, seurat ja järjestöt. Samoilla silmälaseilla katson myös virkamiehiä ja luottamusjohtoa haastavienkin valintojen äärellä. Nykypäivän laajat sisäilmaongelmat tai taloudellisten reunaehtojen kaventuminen ajavat helposti meitä vierestä huutelijoita hiukan populistisestikin ampumaan kovilla sanoilla, mutta rohkenen väittää arvovalintojen äärellä työskentelevien päättäjien kuin ruohonjuuritason kasvattajankin perusajatuksen olevan: Miten lapsemme pärjäsivät mahdollisimman hyvin? Miten tukisimme parhaiten heidän kasvua ja tasapainoista elämää?

stm_kuva_Suvi-Tuuli Kankaanpää.png

Kuva STM:n kuvapankki, kuvaaja Suvi-Tuuli Kankaanpää.

Olen kuitenkin hiukan huolestunut ilmapiiristä. Tämän päivän kasvatuksen keskustelua ja toimintaa varjostaa paljon negatiivinen puhe ja sen pelko. Olemme hanakoita löytämään virheitä kasvattajien touhuista lähellä ja kaukana, ja siitä sitten mielemme pahoittamamme. Se kasvaa, mitä kastelee. Liian harvoin kiitämme, olemme tyytyväisiä, liian harvoin pyydämme, saati sitten annamme anteeksi. Mukavampaa ja helpompaa on valittaa ja vihata. Mutta valittamalla ja vihastumalla, valitus ja vihastus kasvavat. Oma maailma mustenee. Tämä on näin myös lasten kanssa. Vihalla ja huudolla saadaan lisää vihaa ja huutoa. Negatiivisten asenteiden istuttaminen lapsiin on todella helppoa ja helpointa se on meille vanhemmille. Lapset ovat uskomattoman lojaaleja vanhemmilleen, vaikka heillä ei olisi siihen mitään syytä.

En tarkoita, etteikö epäkohtiin pidä puuttua. Etteikö ylilyöntejä ja vääriä valintoja tapahdu omasta aamupalapöydästä sitten yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja niiden korjaamiseksi on tehtävä töitä. Tarkoitan asennetta. Ihmisarvo ei toiselta häviä, vaikka hän on toista mieltä. Vaikka hän toimisi eri aatteen tai näkemyksen varassa kuin minä. Hänestä ei saa kirjoittaa ruokottomia Wilmassa, netissä tai lehdessä. Kukaan ei ole mielestäni ansainnut julkista tai edes henkilökohtaista nöyryytystä.

Suurimpia asenteita mitä voimme omille lapsillemme opettaa on toisen kunnioittaminen, huolimatta hänen ajatuksistaan tai asenteista, pelkästään siitä syystä, että hän ihminen.

mikkelin tuomiokirkkoseurakunta logo

Ville Kämäräinen
Kasvatuksen työalajohtaja
Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta

Kaipaatko tsemppiä lapsiperheen arkeen? LAPE perheillat – just for you!

/ lapeetelasavo / 2 kommenttia

Kohtaamisen tarve on universaali

Olemme LAPE Etelä-Savon tiimillä kiertäneet perhetapahtumia ja jututtaneet vanhempia arjesta; elämän kulmakivistä ja pienistä iloista. Teemme kehittämistyötä perheiden ajatusten pohjalta. Yksi keskeinen asia on kohtaamisen tarve. Vanhemmat kaipaavat kohtaamisia oman lähipiirin lisäksi asiantuntijoiden, toimijoiden ja muiden vanhempien kanssa.

Syksyllä 2017 testaamme LAPE perheiltoja Mikkelissä perheiden kohtaamisen paikkoina. Teemat ovat tulleet toiveena vanhemmilta – ja kuinka sattuikaan, ne ovat myös muutosohjelma LAPEn kehittämisen ytimessä. LAPE perheiltojen keskiössä on varhainen tuki, vanhemmuuden vahvistaminen, vertaisuus, palveluiden ja toimijoiden esille tuominen sekä informaation jakaminen.

Hulivili-karnevaali3

Hulivili-karnevaaleilla kysyttiin ”mikä helpottaisi lapsiperheiden arkea?” ja askarreltiin upeita ”mukana hallituksen kärkihankkeessa” -viirejä!

Konsepti osaksi maakunnallista perhekeskustoimintamallia?

Jokainen ilta toteutetaan samalla konseptilla. Ensin syödään välipala ja juodaan kahvit, tämän jälkeen pureudutaan illan teemaan asiantuntijoiden kanssa. Lopuksi keskustellaan pienissä ryhmissä. Konseptin kehittämisessä on mukana XAMKin opiskelijat Emma ja Ronja, jotka mallintavat perheiltoja ja keräävät palautetta. Opinnäytetyön yhtenä tavoitteena on luoda perheilta-konsepti, jonka voimme kopioida jokaiseen Etelä-Savon kuntaan osana perhekeskustoimintamallia. Tämä siinä tapauksessa, jos perheet kokevat illat mielekkäänä ja tarpeellisena!

LAPE Perheillat - kooste

Löydät tapahtumat myös Facebookista: www.facebook.com/lapees/

Kynnys matalalla, mieli korkealla!

Olemme pyrkineet poistamaan kynnykset. MLL:n lastenhoitajat pitävät huolta lapsista illan ajan, jotta vanhemmat voivat keskittyä sisältöön. Paikat on valittu helpon sijainnin ja tunnettuuden mukaan. Illat ovat kaikille avoimia riippumatta lapsen iästä, hoitopaikasta tai koulusta. Ilmoittautuminen on vapaaehtoista.

Haluamme tsempata perheitä eteenpäin, ja antaa avaimia arkeen. Yksin ei tarvitse pärjätä – ympärillä on vertaistuen mahdollistavia paikkoja ja ryhmiä, erilaisia tuki- ja palvelumuotoja, sekä monia muita vanhempia, jotka miettivät ihan samoja kysymyksiä!

Lähde ennakkoluulottomasti mukaan!

Saara Hanhela 
LAPE Etelä-Savo
Hankekoordinaattori – matalan kynnyksen palvelut