Esikoinen makaa lattialla ja huutaa, legginssien sauma kiertää. Vauva alkaa tuskastua, koska pukeminen kestää liian kauan. Lasken vauvan lattialle ja hän parahtaa itkemään, esikoinen pitelee korviaan, hän ei kestä pienen itkua. Hetken aikaa mietin, jos ei lähdettäisikään. Jäätäisiin kotiin, kun tämä lähteminen on niin vaikeaa. Ei, ei, en kestä taas pitkää päivää yksin lasten kanssa neljän seinän sisällä, pakko päästä välillä ihmisten ilmoille. Jotenkin kokoan itseni ja tsemppaan esikoista, kun hän jatkaa pukemista. Kohta olemme pihalla ja vauva nukahtaa vaunuihin, ja reipas esikoinen polkee innoissaan apupyörineen. Kylläpä raitis ilma tuntuu hyvältä, hengitän syvään ja hidastan askeleita. Mennään ihan rauhassa.

Kun pääsemme sisälle perhekahvilaan, ohjaaja moikkaa hyvät huomenet ja toivottaa tervetulleeksi. Esikoinen saa ennätysvauhdilla vaatteet pois päältään ja häviää kauppaleikin pyörteisiin kavereiden kanssa. Minä raahustan kahvin tuoksun perässä keittiön puolelle itkuhälytin kädessäni. Otan kahvin ja rojahdan pöytään. Jonnan äiti istuu kaverikseni, hän on viimeisillään raskaana, perheen toinen lapsi syntyy lähiviikkoina. Jonnan äiti katsoo minua ja sanoo, että näytän väsyneeltä. Hän kysyy, kuinka jaksan? Kyyneleet nousevat silmiini, olen todella väsynyt. Vauva on herännyt yöllä syömään kolme kertaa. Vuodatan omaa väsymystäni Jonnan äidille ja hän jaksaa kuunnella ja ymmärtää täysin mistä puhun. Venlan äiti istuu viereeni ja laittaa päänsä olkapäälleni ja kuiskaa väsyneenä, että samoilla mennään. Nappaan häntä olkapäästä ja kiitän että hän on siinä, vierelläni.

Neuvolan terveydenhoitaja saapuu paikalle. Olimme aiemmin esittäneet toiveen, että joku tulisi kertomaan meille lapsen unesta. Jes, se kerta olikin tänään. Juuri oikeaan hetkeen, meidän perheen tarpeisiin. Kuuntelen mielenkiinnolla terveydenhoitajan puhetta, ja saan varmistuksen epäilykseeni siitä, että vauvalla on menossa tiheän imun kausi ja se herättää hänet yölläkin syömään useamman kerran. Olen helpottunut, yöheräämisille löytyi selitys ja hyvin todennäköisesti kausi menee viikossa ohi. Tämän tiedon voimalla jaksan kyllä yöllä herätä imettämään.

Itkuhälyttimistä kuuluu ähinää, käyn hakemassa vauvan sisälle ja imetän hänet. Hetken vauva kellii lattialla ja esikoinen ehtii vielä leikkiä.

Lähdemme kotiin yhtä matkaa Ellin ja tämän äidin kanssa. Tytöt haluavat jatkaa vielä leikkejään. Sovimme, että päiväunien jälkeen leikit jatkuvat Ellin kotona. Kiitän jo etukäteen Ellin äitiä, tämä järjestely mahdollistaa minulle pienet päiväunet vauvan kanssa. Yleensä en päivällä itse pysty nukkumaan, koska lapset nukkuvat eri aikaan. Sanomme heipat Ellille ja hänen äidilleen ja kävelemme kotiinpäin.

Olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Tämän voimalla jaksaa odottaa huomista ja miehen palaamista työmatkalta. Tuntuu tosi hyvältä kuulua tähän joukkoon, olla yksi äiti toisten äitien joukossa. Jakaa kokemuksia toisten kanssa, saada vinkkejä ja huomata, että muilla on ihan samanlaisia haasteita omassa arjessaan. On kiva, että on paikka mihin on hyvä mennä ja mihin tuntuu kuuluvansa, tämä tunne houkuttaa pois omien seinien sisältä.

Katri Manninen
LAPE-hankekoordinaattori, MLL Järvi-Suomen piiri