Kertomus eteläsavolaisten perheiden arjesta.

Mummu lähetti postikortin. Se laitettiin jääkaapin oveen. Jääkaapista isi lorautti maitoa kahviin. Ennenkuin kahvi on juotu, ei tehdä mitään. Leikin sillä välin kissan kanssa. Siinä kortissakin on kissa, joka on harmaa ja näyttää melkein yhtä vanhalta kun mummu. Isovanhemmat on mahtavia, ne auttaa, kun tarvitsemme tukea ja tsemppiä ja kun haluamme puolisoni kanssa käydä kahdestaan rauhassa kaupassa. Lapset nauttii, kun on hyvää ruokaa. Spagetti kuulemma on. Ja mehukeitto. Sitä tarjotaan joka päivä päikyssä. Päikyn täti puistelee päätään: ”ei nyt ihan joka päivä”. Päiväkoti saisi kyllä olla vähän lähempänä. Ja sitä on vaikea ymmärtää, miksi jonkun perheen lapset joutuvat eri päiväkoteihin? Silloin on hyvä arki vaakalaudalla. Lauta on erinomainen asia, koska leikkipuistojen keinut ja liukumäet on laudasta. Ne, jos mitkä, helpottaa lapsiperheen arkea. Kiitos kiikuista kaupungin miehet, joilla on kypärät päässä! Jääkiekkoharrastuksessa kypärä on tärkeä. Olen harrastanut jääkiekkoa jo kolme viikkoa, eli osaan jo tosi paljon asioita – melkein yhtä paljon kun ammattilaiset. Isona minusta tulee Neymar. Paitsi hän pelaa jalkapalloa, huomauttaa äiti. Äitit tietää paljon asioita. Parasta on, kun äiti ja isä tietää saman verran samoista asioista, eikä synny riitaa. Jos syntyy, menen omaan huoneeseen, koska riitelyä ja huutoa en halua kuulla. Joskus vaan tämänkin super-äidin raivo pulpahtaa pintaan ja tuntuu, että on pakko huutaa. Huutamisen hillintään auttaa vertaistuki. Olisi tosi hyvä, jos tukiryhmät olisi nähtävillä netissä yhdestä paikasta. Kävin Essoten verkkosivuilla etsimässä. Se oli turhauttavaa. En mene uudestaan. Uudestaan, uudestaan! Huutaa lapsi, kun hän on ollut ekaa kertaa luokkakaverilla yökylässä. Meidän kylällä kaikki moikkaa kaikkia, siitä syntyy hyvä yhteisöllisyyden tunne. Silloin tuntuu pahalta mennä kouluun, jos mulla ei ole siellä yhtään kaveria. Kaverit on niin tärkeitä. Lapsille ja vanhemmille. Mun kaverit asuu muualla Suomessa ja maailmalla. Siksi usein mietin, voisiko näihin vanhemmuuden haasteisiin ja parisuhteeseen saada keskusteluapua ihan ammattilaisilta? Jotenkin tuntuu, että tuki on arviointien ja lomakkeiden, lähetteiden takana. Ja minä vain haluaisin purkaa ajatuksiani jollekin muulle kuin puolisolle. ”Puoliso on sellainen, joka tykkää mun äidistä ja minusta. Se hymyilee ja ottaa mut mukaan, kun viedään joulukortit postiin.”

Koottu eteläsavolaisilta lapsilta, nuorilta ja vanhemmilta saaduista Hyvä arki & Kiva päivä -teksteistä ja kuvista.

Saara Hanhela, Hankekoordinaattori
LAPE Etelä-Savo

2.3 Uusioperhe

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s