Olen valmistuva sosionomi-opiskelija ja opintojeni viimeisessä harjoittelussa lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa, LAPE:ssa. Takana on pian kolme viikkoa työtä LAPE-tiimin kanssa ja olen päässyt näkemään ja kokemaan todella paljon. Muutosohjelma on hallituksen kärkihanke ja koskettaa myös Etelä-Savoa.  Tavoitteena on lisätä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa päästessäni näkemään mistä tässä kaikessa oikein on kyse.  Opiskelija -roolin lisäksi olen myös äiti, joten minulta löytyy kokemusta myös palvelun käyttäjän silmin.

Etelä-Savon LAPE- hankkeen pienen ydinporukan työskentely on tiivistä. Ympärille kootun laajemman toimijajoukon kanssa tehtävä yhteistyö laittaa kuitenkin opiskelijan pään joskus pyörälle. Erilaisia tiimejä ja kehittäjäryhmiä on useita ja päässä vilisee nimiä ja nimikkeitä. Olen huomannut, että monesti samat toimijat ovat olleet mukana eri ryhmissä, vaihtelevista tulokulmista käsin.

LAPE- tiimin työntekijät ovat hyvin sitoutuneita työhönsä. Heillä on vahvaa asiantuntijuutta josta olen opiskelijana pyrkinyt ammentamaan itselleni mahdollisimman paljon. Hankekoordinaattoreilla on monta rautaa tulessa ja päivän aikana tapaamisia eri toimijoiden kanssa voi olla useitakin. Onneksi on myös olemassa mahdollisuus videoneuvotteluihin, aina ei vain ole mahdollista saada kaikkia saman pöydän ääreen. Työtä tehdään kuitenkin maantieteellisesti laajalle alueelle.

Kuva STM:n kuvapankki // Suvi-Tuuli Kankaanpää

On ollut hyvä nähdä millaista työtä kehittämistyö on. Työ tapahtuu taustalla, ilman asiakaskontakteja. Hankkeen parissa työskentelevät sysäävät alkuun jotain uutta, mutta eivät jää varsinaista työtä kuitenkaan tekemään. He tekevät pohjatyötä yhdessä toimijoiden kanssa ja heittävät siten pallon eteenpäin.

Olen eri työpajoissa ja koulutuksissa kuullut ammattilaisten näkemyksiä ja kokemuksia. Tarvetta muutokselle on ja sen eteenpäin viemiseen ollaan valmiita yhteistyötä tehden. Olen pian itse astumassa työntekijän rooliin, toivottavasti lasten, nuorten ja perheiden pariin. Harjoittelun aikana olen saanut vahvistusta siitä millainen työntekijä haluan itse olla ja mitä sosiaalialan työntekijältä asiakkaan näkökulmasta toivotaan.

”Millainen on lapsiperheiden hyvä arki Etelä-Savossa?”

Työ on aloitettu noin puolitoista vuotta sitten ja nyt hanke alkaa olla loppusuoralla. Tässä vaiheessa hanketta ja opiskeluja on ollut erittäin hyödyllistä hypätä hetkeksi mukaan. Olen oppinut uudistuksista paljon. Hankkeen alussa on aikaa käytetty paljon tiedon keruuseen erilaisin menetelmin. Tarkoituksena on ollut saada palvelun käyttäjiltä eli lapsilta, nuorilta ja perheiltä ajatuksia siitä mitä on tarpeen lähteä kehittämään. Nyt on jo päästy konkreettisen tekemisen pariin ja olen päässyt seuraamaan miten uutta mallia rakennetaan.

Valtakunnallisesti ja maakunnan osalta on mahdollisesti tulossa suuriakin myllerryksiä. Mutta vaikka suuremmat muutokset eivät tulisikaan voimaan aivan aiotulla aikataululla tai sellaisina kuin on kaavailtu, LAPEn parannukset ja uudet tavat on tarkoitus saada jatkumaan ja kehittymään. Kyse on yksilön oikeudesta hyvään palveluun ja kohtaamiseen niin sosiaali- kuin terveydenhuollon palveluissa.

Liisa Laine
Sosionomi-opiskelija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu