Kesäaikana kuntien lapsiystävällisyys punnitaan

Eräs äiti soitti. Kysyi onko perheiden tuen ja pienten koululaisten hoidon mahdollisuuksia selvitetty kesäajan osalta. Hän on yksinhuoltaja ja kouluikäisen lapsen kesäloma-aika, jolloin pitäisi olla yksin kotona, tuntuu mahdottoman pitkältä. Varsinkin kun pieni koululainen kaipaa vahvempaa tukea ja hoitoa kuin ikäisensä tavallisesti. Perheen tukiverkosto on hajallaan ympäri Suomea. Erilaisia hoidon mahdollisuuksia julkisen ja kolmannen sektorin osalta on kartoitettu ahkerasti, mutta polut johtavat umpikujaan.  Äidin huoli oman lapsen turvallisuudesta ja hämmennys tuen puutteesta herätti ainakin minut.

Koululaisten kesälomat hurahtivat käyntiin ja perheiden lomajärjestelyt käyvät kuumana. Työelämän muutokset sekä monimuotoistuneet perheet haastavat perinteisen kesäloman vieton. Aiemmin heinäkuu on ollut tyypillinen lomakuukausi, nykyään vanhempien kesälomat ajoittuvat pitkin vuotta. Monissa perheissä kesä voi hyvin mennä töiden parissa. Alueellamme on työpaikkoja, joiden suurin työsesonki ajoittuu kesään. Lasten yksinoloa kotona halutaan minimoida ja lapselliset perheet joutuvat limittämään vanhempien lomia. Koko perheen yhteinen kesäloma supistuu tai sitä ei ole lainkaan. Monien perheiden isovanhemmat, vanhempien sisarukset ja muut läheiset eivät ole samalla paikkakunnalla, samassa maakunnassa tai edes samassa maassa. Yhden vanhemman perheet sekä perheet, joiden kouluikäiset lapset kaipaavat erityistä tukea, ovat kaikista haavoittuvimmassa asemassa.

Hulivili-karnevaali8

LAPE mukana Hulivilikarnevaaleilla heinäkuussa 2017 // Saara Hanhela

Tässä muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa mietin, miten kunnat sekä lasten ja perheiden palvelut ja muut toimijat vastaavat perheiden tarpeisiin? Miten lapsiystävällisyyden periaate ja arvo näkyy käytännössä?

Lapsia ja perheitä huomioiva lapsiystävällinen kesä vaatii ponnisteluja, yhdessä tekemistä ja sopimista, uudenlaista ajattelua. Miten teidän organisaatio voi tukea vanhemmuutta ja lapsiystävällisyyttä kesällä? Miten esim. varhaiskasvatus joustaa pienten, erityistä tukea tarvitsevien koululaisten hoidon suhteen? Mitä matalan kynnyksen toimintaa organisaationne voi tarjota lapsille pitkin kesää? Jos tarjoatte palveluja lapsiperheille, pystyttekö järjestelemään niin, ettei lappua tarvitse laittaa luukulle kesäkuukausina?

Ison kuvan muutokseen tarvitaan meitä jokaista: pieniä tekoja, mutta ennen kaikkea yhdessä koordinoitua koko kesän kattavaa hoitoa ja tukea kaikissa perhe-elämän tilanteissa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että lapset kokevat turvattomuutta ja vanhemmat riittämättömyyttä. Yhteisellä ajattelun ja toiminnan muutoksella voimme vahvistaa perheiden voimavaroja – myös kesäaikana.

Saara Hanhela
Hankekoordinaattori, LAPE Etelä-Savo

Eroauttamisen kehittämisessä yhdessä tekeminen on voimaa

Meitä jokaista on varmasti koskettanut ero jollakin tapaa. Jos ei omakohtaisesti, niin sukulaisen, tuttavan tai työkaverin kautta. Eroja tapahtuu nykyaikana paljon, noin 13000-14000 avioliittoa päätyy eroon vuosittain, joten tähän on hankala olla törmäämättä. Myöskään päättyneitä avoliittoja emme voi tässä kohtaa unohtaa. Perheiden kanssa työskentelevät kohtaavat työssään paljon perheitä, joissa ero on ollut ajankohtainen jossain vaiheessa elämää. Ero koskettaa kaikkia perheen jäseniä sekä lähisukulaisia. Kaikilla heillä on oikeus tulla kohdatuksi eron keskellä.

keksi_stm_karkihankkeet

Kuva: STM:n kuvapankki // Suvi-Tuuli Kankaanpää

LAPE Etelä-Savon eroauttamisen hankkeessa eroihin liittyvän kohtaamisen ja tukemisen tärkeys on nostettu esille pitämällä keskustelua yllä eroon liittyvistä teemoista ja tuen saannin mahdollisuuksista. Keskustelua ja pohdintoja on käyty eri alojen toimijoista koostuvissa kehittäjäryhmissä. Eroauttamisen kehittäjäryhmät ovat kokoontuneet Mikkelissä, Pieksämäellä ja Savonlinnassa. Kehittäjäryhmien jäsenet ovat työnsä kautta sidoksissa eroauttamisen teemaan, mutta heillä voi olla myös omakohtaista kokemusta asiasta.

Perheiden ääni on ollut esillä LAPE Etelä-Savon ja Xamkin perheille teettämässä kyselyssä. Lisäksi hankkeen aikana erot ovat olleet teemana esillä kansalaisten keskuudessa teemailtojen muodossa sekä lehtijutuissa. Näkökulmana on ollut avun hakemisen tärkeys ja keinot saada tukea erotilanteessa. Voi olla, että helposti unohdamme itsemme, lapsemme tai läheisemme, kun kohtaamme eron. Kyse on kuitenkin kriisistä, jolla on suuri vaikutus elämäämme ja sen käsittelemiseen usein tarvitsemme tukea vertaiselta, ystävältä, ammattiauttajalta tai muista keskustelukanavista, kuten www.apuaeroon.fi -chatista.

chat huhtikuu 2

Eroauttamisen tärkeys on LAPE työskentelyn aikana saanut uuden merkityksen myös toimijoiden keskuudessa. Asia todellakin puhututtaa. Halutaan löytää uusia tapoja auttaa perheitä ja kehittää omaa työtä sekä palveluihin liittyviä rakenteita siten, että ne palvelevat eron kohdanneita perheitä ja läheisiä. On mahtavaa huomata toimijoiden suuri halu auttaa. Eroauttamisen kehittäjäryhmissä on käyty keskustelua tuen tärkeydestä, joista etenkin lapsen tukemisen merkitys eroissa korostuu. Yhteinen puhe on ollut tie kehittämisen painopisteiden löytämisen äärelle. Tällä hetkellä yhteinen kehittäminen on siinä pisteessä, että rakennamme eroauttamisen toimintamallia, joka tukee sekä perheitä että toimijoita. Paljon muutakin hyvää on matkan varrella tehty, kuten vertaistuen mahdollisuuksien vahvistamista ja kehittämistä Etelä-Savoon.

Tämä osoittaa sen, miten paljon yhteistyöllä ja yhdessä tekemisellä on merkitystä. Ilman yhteisestä puheesta muodostunutta näkyä olisi vaikea siirtää suuria kiviä tiellämme. Yhdessä meissä on enemmän voimaa!

Tiina Kainulainen
Eroauttamisen hankekoordinaattori, LAPE Etelä-Savo
Viola – väkivallasta vapaaksi ry

Lahjaksi aikaa

Meiltä vaaditaan ja me vaadimme itseltämme tänä päivänä paljon: tehokasta työskentelyä, itsestä huolehtimista, täydellistä vanhemmuutta. Suorittaminen ja tehokkuus ohjaavat työtämme sekä tekemistämme myös vapaa-ajalla.  

Tänä vuonna työssämme olemme olleet lasten, nuorten ja perheiden hyvän arjen kysymysten äärellä. Olemme ammattilaisten kanssa keskustelleet paljon vanhemmuuden ja parisuhteen tuesta. Kaikkihan tukevat työssään vanhempia. Mietin, onko se aidosti niin? Onko meillä todella aikaa pysähtyä, kysyä mitä perheille kuuluu ja ottaa vastaus vastaan? Onko meillä aikaa tukea perheitä heidän määrittelemien tarpeiden mukaan arjen haasteissa?

Monissa palveluissa tehokkuuden mittareiksi on nostettu suoritteiden määrät ja lakisääteiset määrittelyt palvelujen sisällöistä. Tämä linja ei välttämättä takaa palveluiden laatua ja vaikuttavuutta. On syytä pohtia, ovatko nämä ne ainoat ja oikeat mittarit, kun arvioidaan vastaavatko annetut palvelut parhaalla mahdollisella tavalla perheiden tarpeisiin. Olemme vieneet hyvin pitkälle erikoisosaamisen ja asiantuntijuuden. Tässä tilanteessa yksi uhkakuva voi olla, että samalla meiltä katoaa kokonaisen ihmisen tai perheen huomioiminen. Onko auttamisesta tullut suorittamista?

Olisiko meidän mahdollista asettautua vanhemmuuden, parisuhteen ja perheiden tukemisessa lähemmäs ihmistä. Voisimme asettaa tavoitteeksi mahdollisuuden kuunnella ja kuulla mitä perheille kuuluu. Palvelujen laadun keskeisin kriteeri voisi olla kohtaaminen, eikä se olisi maailman loppu, jos jokin suorite jäisikin vähän vaillinaiseksi. Toimisimme ihmiseltä ihmiselle, kiireen nujertaen.

IMG_6639Meitä kaikkia lähestyy erityinen ja tunteikas joulun aika. Pienen sydän kaipaa turvaa, hellyyttä ja huolenpitoa sekä rakkautta. Ison ihmisen sydän kaipaa läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta sekin. Mitäpä jos antaisimme tänä jouluna läheisillemme lahjan Suvi Teräsniskan laulun sanoin ”lahjaksi aikaa, lahjaksi sydän, joka mitään ei pelkää, joka mitään ei pelkää”.

Lämmin kiitos kaikille lapsille, nuorille, perheille ja ammattilaisille, jotka olette olleet lapettamassa vuonna 2017.

Rauhaisaa ja kiireetöntä joulun aikaa meille kaikille,

Katja Saukkonen
LAPE muutosagentti